Vammaisten henkilöiden oikeudet sukupuolisensitiivisissä avustamistilanteissa tulee turvata

Apulaisoikeuskansleri saattoi sosiaali- ja terveysministeriön tietoon näkemyksensä, jotka koskevat vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista. Hänen mukaansa sukupuolisensitiivisiä avustamistilanteita, kuten peseytymistä, pukeutumista tai hoitotoimenpiteiden suorittamista koskeva ohjaus on riittämätöntä, ja ohjauksessa tulisi huomioida paremmin yhdenvertaisuutta, itsemääräämisoikeutta ja yksityisyyttä koskevat oikeudet. Hän toivoo ministeriön myös selvittävän vammaisten henkilöiden näkemyksiä siitä, kuinka he kokevat oikeuksiensa toteutuvan sukupuolisensitiivisissä tilanteissa.

Palveluasunnoissa asuvien vammaisten henkilöiden perusoikeuksien toteutumisessa oli lehtitietojen perusteella puutteita intiimihygienian hoitamistilanteissa, minkä vuoksi apulaisoikeuskansleri otti asian omana aloitteena tutkittavaksi. Intiimihygienian hoitaminen on sukupuolisensitiivinen toimenpide, jossa puututaan voimakkaasti avustettavan henkilön yksityisyyteen, koskemattomuuteen ja itsemääräämisoikeuteen. Tilanteiden arkaluonteisuuden vuoksi nämä perusoikeudet saavat erityistä merkitystä.

Perus- ja ihmisoikeussäännökset yleensä ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista tehty yleissopimus (vammaisyleissopimus) erityisesti velvoittavat toteuttamaan vammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta ja oikeutta määrätä itsestään sekä kehostaan hoidon ja huolenpidon konkreettiset vaatimukset huomioiden täysimääräisesti. Sosiaalihuoltoa koskevassa lainsäädännössä korostetaan yleisesti vammaisen henkilön oikeuksien kunnioittamista ja hänen etunsa sekä mielipiteensä huomioimista.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että vammaisen henkilön oikeudet toteutuvat tai jäävät toteutumatta nimenomaan käytännön avustamistilanteissa, joissa mainittuja säännöksiä tulisi noudattaa. Vammaisten henkilöiden intiimihygienian hoitamisesta palveluasunnoissa ei ole nimenomaisia säännöksiä eikä saadun selvityksen mukaan myöskään ohjeita, joissa korostettaisiin heidän oikeuksiaan, erityisesti osallistamista, näissä tilanteissa. Apulaisoikeuskanslerin mukaan nykyinen oikeustila ei ole säännösten mukainen, koska se ei turvaa vammaisten henkilöiden oikeutta konkreettisesti vaikuttaa siihen, kuka heitä avustaa. Apulaisoikeuskanslerin mukaan käytännön avustamistyötä ohjaavien asiakassuunnitelmien tekemistä koskevassa ohjauksessa olisi kiinnitettävä huomiota sukupuolisensitiivisten avustamistilanteiden hoitamiseen, ja myös omavalvontasuunnitelmissa tulisi käsitellä sukupuolisensitiivisten avustamistilanteiden riskejä.

Lisäksi apulaisoikeuskansleri kiinnitti Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) huomiota vammaisyleissopimuksen noudattamiseen. Yleissopimus velvoittaa osallistamaan vammaisia henkilöitä edustavat järjestöt, kun vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdään selvityksiä ja tutkimuksia, jotka vaikuttavat valvontaan ja päätöksentekoon sekä lainsäädännön ja ohjauksen valmisteluun. Valvira ei ollut toiminut näin, kun se oli vuonna 2017 tehnyt selvityksen kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden toteutumisesta asumis- ja laitospalveluissa. Apulaisoikeuskansleri esitti myös näkemyksenään, että vammaisten henkilöiden perusoikeudet olisivat toteutuneet täysimääräisemmin, mikäli Valvira olisi osallistanut vammaiset henkilöt selvityksen tekemiseen myös suoraan ilman heitä edustavia järjestöjä, vaikka vammaisyleissopimus ei sellaisenaan siihen velvoita. Toimintatapa on apulaisoikeuskanslerin mukaan yhteensopiva vammaisyleissopimuksen yleisen tavoitteen ja tarkoituksen kanssa. Lisäksi hän viittasi perustuslakiin, jossa julkiselle vallalle on säädetty tehtäväksi edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.