Vammaispalvelulainsäädännön uudistaminen

Oikeuskansleri antoi lausunnon vammaispalvelulainsäädännön uudistamista koskevasta hallituksen esitysluonnoksesta.

Oikeuskanslerin mukaan esitysluonnoksen tavoitteet ja ehdotettavan vammaispalvelulain tarkoitus vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden, osallisuuden ja itsemääräämisoikeuden toteuttamisesta, tukemisesta ja turvaamisesta ovat luonnollisestikin erittäin kannatettavia ja tärkeitä periaatteita. Hän piti erittäin hyvänä, että säädöshankkeen valmistelussa oli järjestetty runsaasti kuulemistilaisuuksia, joissa vammaiset henkilöt ja heidän järjestönsä sekä lapsiasiantuntijat ovat voineet arvioida ehdotetun lain vaikutuksia eri ikäisiin ja eri tavoin vammaisiin henkilöihin.

Oikeuskansleri piti ehdotetun vammaispalvelulain pykäliä pääosin selkeinä. Toisaalta runsaat säännösviittaukset eri lakeihin saattavat heikentää ehdotetun lain säännösten selkeyttä ja ymmärrettävyyttä. Oikeuskansleri piti hyvänä ja selkeänä ratkaisuna sitä, että kaikille vammaisille myönnettävät erityispalvelut ja tukimuodot, kehitysvammalaissa säilytettäväksi ehdotettuja erityishuollon palveluja lukuun ottamatta, on koottu samaan lakiin.

Oikeuskansleri katsoi ehdotettujen säännösten perustelujen tukevan pääosin hyvin lain soveltajaa. Toisaalta ehdotettavaan lakiin näyttäisi sisältyvän myös tulkinnallisia käsitteitä ja rajauksia, esimerkiksi vammaisen henkilön määritelmään sisältyvien kriteereiden osalta.

Uuteen vammaispalvelulakiin ehdotetaan otettavaksi viittaussäännökset sosiaalihuoltolain palvelutarpeen arviointia ja asiakassuunnitelmaa koskeviin säännöksiin. Oikeuskanslerin mukaan esitysluonnoksen perusteluista ei käynyt ilmi, onko tarkoituksena ollut ehdottaa, että vammaisen henkilön palvelutarpeen arvioinnin tekevä sosiaalihuollon ammattihenkilö voisi joltakin osin antaa arvioinnin tehtäväksi muulle kuin viranomaiselle. Oikeuskansleri viittasi näiltä osin oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin aiempaan lausunto- ja ratkaisukäytäntöön koskien palvelutarpeen arviointia, julkisen vallan käyttöä ja sosiaalihuollon tehtävien ulkoistamista erityisesti lastensuojelussa. Oikeuskansleri katsoi, että myös vammaisten henkilöiden kohdalla palvelutarpeen arviointiin liittyy julkisen vallan käytön piirteitä arvioitaessa sitä, millaisia palveluja tai tukea vammaiselle henkilölle myönnetään tai ei myönnetä. Vammaisten henkilöiden/lasten kohdalla on oikeuskanslerin näkemyksen mukaan myös kysymys sellaisista haavoittuvimpiin ihmisryhmiin kuuluvista henkilöistä, joita koskevassa palvelutarpeen arvioinnissa ja muussa prosessissa on korostunut velvollisuus huolehtia yksilön perusoikeuksien toteutumisesta.

Esitysluonnoksen mukaan kehitysvammalaki olisi ollut tarkoitus kumota kokonaan vammaispalvelulainsäädännön uudistuksen yhteydessä, mutta tämä olisi edellyttänyt, että kehitysvammalain säännökset mahdollisuudesta toteuttaa itsemääräämisoikeuden rajoitustoimia erityishuollossa olisi korvattu valmisteilla olevalla itsemääräämisoikeutta koskevalla lailla. On käynyt kuitenkin ilmi, ettei mainittua uudistusta ole mahdollista saattaa eduskunnan käsiteltäväksi meneillään olevalla hallituskaudella. Oikeuskansleri piti toivottavana, että itsemääräämisoikeutta koskeviin kysymyksiin liittyvä selvitys- ja valmistelutyö etenee joutuisasti ja että työssä kiinnitetään huomiota säädöskokonaisuuksien yhteensovittamiseen ja selkeyteen sekä päällekkäisen sääntelyn välttämiseen ja karsimiseen.