Valvontalautakunta ei noudattanut hyvän hallinnon periaatetta

Oikeuskansleri otti omana aloitteenaan tutkittavaksi Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan menettelyn koskien suullisia kuulemisia. Valvontalautakunta oli järjestänyt suullisen kuulemisen koskien kahta luvan saanutta oikeudenkäyntiavustajaa. Suullisen käsittelyn tallenteesta ja oikeudenkäyntiavustajalautakunnan pöytäkirjasta ilmeni, että toinen kuultavista oli saanut nähtäväkseen kantelijan edustajan valvontalautakunnalle lähettämän sähköpostiviestin vasta valvontalautakunnan suullisessa kuulemisessa. Sähköpostiviestissä oli kyse kantelijan väitteestä, jonka mukaan avustaja oli painostanut peruuttamaan kantelun. Oikeuskansleri pyysi  valvontalautakuntaa antamaan selvityksen siitä, miksi kaikkea asian käsittelyyn liittynyttä materiaalia ei ollut toimitettu etukäteen kuultavalle tutustuttavaksi Samassa yhteydessä hän pyysi valvontalautakuntaa antamaan selvityksen siitä, millä perusteella henkilöitä oli kuultu samanaikaisesti ja mistä syystä tieto molempien läsnäolosta puuttui valvontalautakunnan esityksestä oikeudenkäyntiavustajalautakunnalle.

Oikeuskansleri totesi, että asianajajan tai lupalakimiehen oikeusturva edellyttää asianajajalain ja hallintolain säännösten valossa, että valvontamenettelyn alainen henkilö saa ennen suullista käsittelyä haltuunsa kaiken sen materiaalin, mitä suullisessa käsittelyssä on tarkoitus käsitellä ja että hänellä on mahdollisuus valmistautua vastaamaan häntä koskeviin väitteisiin.  Materiaali on näin ollen myös toimitettava riittävän ajoissa. Se seikka, että valvontalautakunnan ratkaisukäytännössä on selvityksen mukaan suhtauduttu ankarasti kantelijan painostamiseen kantelun peruuttamiseksi, pikemmin korostaa tämänkaltaisen väitteen hallintolain vaatimusten mukaisen käsittelyn tärkeyttä. Oikeuskansleri katsoi, että valvontalautakunnan menettely ei ollut tältä osin täyttänyt asianajajalaissa ja hallintolaissa säädettyjä asianmukaisen käsittelyn vaatimuksia. Oikeuskansleri kiinnitti valvontalautakunnan huomiota lisäksi huolellisuuteen seuraamusesitysten laatimisessa. 

Sen sijaan oikeuskansleri ei katsonut valvontalautakunnan menetelleen moitittavasti järjestäessään valvonta-asioissa kahden kuultavan samanaikaisen kuulemisen ottaen huomioon että kummassakin tapauksessa kantelija oli sama ja kyse oli saman toimeksiannon hoitamisesta. Menettelyä voitiin pitää perusteltuna valvontalautakunnan asian selvittämisvelvollisuuden kannalta. Oikeuskansleri totesi kuitenkin, että suullisten kuulemisten yhteydessä tulee jatkossa arvioida asiaa myös asianosaisen aseman ja salassapidon kannalta.