Oikeuskansleri Tuomas Pöystin UKK-luento Paasikivi-Seurassa 3.9
Arvoisa eduskunnan puhemies, hyvät kuulijat,
Sata vuotta sitten vuonna 17.7.1919 vahvistettu hallitusmuoto loi kestäväksi osoittautuneen perustan suomalaiselle kansanvallalle sekä sille ja oikeusvaltion periaatteelle nojautuvalle kansallisen turvallisuuden ylläpitämiselle. Arvioin UKK -luennossani kansallisen turvallisuuden ja kestävän valtiosäännön välistä suhdetta ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajuuden ja sen oikeudellisten edellytysten näkökulmasta. Käsittelen uudenlaisen kansainvälisen ja kotimaisen turvallisuusympäristön ja reaalipolitiikan paluun heijastumista valtiosääntöön. Pohdin miten perustuslaki antaa perustuslakiperinteemme huomioiden tulevaisuudessakin toimivat perusteet kansallisen turvallisuuden johtamiseen. Kysyn, onko yhteiskunnan turvallisuutemme uhkia koskeva käsitys valtiosäännössä riittävän realistinen.
Näkemykseni mukaan valtiosääntöoikeudellisen tulkinnan tulee olla realistista ja ottaa asiayhteys ja yhteiskunnallinen tilanne eli konteksti huomioon samalla kun valtiojärjestyksen perusteista sekä perus- ja ihmisoikeuksista pidetään kiinni. Tämän vuoksi rohkenen syventyä myös kansainvälistä kehitystä sekä riskejä ja uhkia koskeviin käsityksiin. Tehtävä on ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä asiantuntevan ja arvovaltaisen foorumin edessä juristille epäkiitollinen. Tämä on kuitenkin valtiollisten käytäntöjen eli professori Antero Jyrängin termein poliittisen valtiosäännön analyysissä välttämätöntä.
UKK-luentoni ei ole historiantutkimusta eikä henkilöhistoriaa. Totean kuitenkin, että presidentti, lakitieteen tohtori Urho Kaleva Kekkonen omassa valtiomiestyössään ja myös etevänä lainoppineena korosti realismia mutta samalla vahvasti puolusti demokratiaa. Oikeustieteilijänä ja kirjoittajana Kekkonen pohti kunnallista itsehallintoa, tarkemmin kunnallista vaalioikeutta, yhtä demokratiamme pilaria, ja vähän myöhemmin hän pohdiskeli demokratian itsepuolustusta, joka on yksi valtiosäännön vaikeista kysymyksistä. Kekkonen jos kuka tunnetaan myös poliittisena realistina, joka korosti ulkopolitiikan merkitystä pienen kansan kohtalonkysymyksenä. Sama ajattelu oli vahvasti J. K. Paasikivellä, joka oli etevä oikeusoppinut.
