Hyppää sisältöön

Valtion muotoilutoimikunnan puheenjohtajan esteellisyys

Diaarinumero: OKV/853/1/2011
Antopäivä: 29.9.2013
Ratkaisija: apulaisoikeuskansleri
Kohde: opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonala
Toimenpide: käsitys

Muotoilutoimikunta oli  myöntänyt henkilölle vuodelle 2011 kohdeapurahan sekä vuodelle 2012 yksivuotistaiteilija-apurahan ja  kohdeapurahan. Muotoilutoimikunnan puheenjohtajana toimi vuosina 2010-2012  henkilö, joka oli aikaisemmin tehnyt läheistä yhteistyötä  avustuksia saaneen henkilön kanssa.  Puheenjohtaja oli tästä syystä katsonut olleensa esteellinen päättämään yhteistyökumppania koskeneista avustuksista  yhteistyön aikana ja sen jälkeen marraskuuhun 2010 saakka. Tämän jälkeen hän ei kuitenkaan enää katsonut olleensa esteellinen, kun  yhteistyö oli  päättynyt vuonna 2009.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että päättyneestä yhteistyöstä oli kulunut  sen verran vähän aikaa, että muotoilutoimikunnan puheenjohtajana toimineen henkilön objektiivinen puolueettomuus oli vaarantunut hallintolaissa tarkoitetulla tavalla.  Tästä syystä muotoilutoimikunnan puheenjohtajan  olisi tullut tuoda valtion taidetoimikunnan  puolueettomuuden vaarantaneet seikat valtion taidetoimikunnan tietoon, jotta se olisi voinut tehdä esteellisyydestä hallintolain mukaisen päätöksen. Asiaa oli arvioitava myös hallintotoimintaa kohtaa tunnetun yleisen luottamuksen kannalta.

Valtion taidetoimikunnan selvityksessä katsottiin, että kyseisenkaltainen taideavustuksia koskeva päätöksenteko perusteuu vertaisarviointiin. Alan tuntemus ja päätöksentekijän toimiminen samalla alalla kuin avustuksen saaja ei tästä syystä  saa aiheuttaa esteellisyyttä.

Apulaisoikeuskansleri korosti, että vertaisarviointi erityisesti suppealla tieteen tai taiteen alalla voi jo lähtökohtaisesti herättää kysymyksiä päätöksenteon puolueettomuudesta alalla toimivien henkilöiden mahdollisten yhteistyö- ja ystävyyssuhteiden perusteella. Erityisesti yleisen viranomaistoimintaa kohtaan tunnetun luottamuksen kannalta vertaisarviointi tämänkaltaisessa päätöksenteossa edellyttää  pikemmin esteellisyyssäännösten tiukkaa tulkintaa kuin antaa niiden tulkitsemiseen väljyyttä. Päätöksenteossa tarvittava laaja alan tuntemus tai päättäjän oma toiminta alalla ei myöskään poista tarvetta tarkastella päättäjän henkilökohtaisia sidonnaisuuksia.  Esteellisyyskysymykset tulee ratkaista tapauskohtaisesti sidonnaisuuksien perusteella ottaen huomioon sekä subjektiivinen että objektiivinen puolueettomuus.