Valtakunnansyyttäjän menettely syytelupa-asiassa ja hänen siihen liittyvät kannanottonsa

Oikeuskanslerilla ei ollut aihetta laillisuusvalvonnallisiin toimenpiteisiin valtakunnansyyttäjästä tehtyjen kantelujen johdosta.

Oikeuskansleri ei voi puuttua lain puitteissa ja sen antaman harkintavallan rajoissa tapahtuvaan syyttäjän riippumattoman syyteharkinnan ja päätösvallan käyttöön. Ylimpänä laillisuusvalvojana oikeuskansleri voi puuttua vain syyttäjän toimien selvään lainvastaisuuteen ja syyttäjälle kuuluvan harkintavallan ylittämiseen tai selvään väärinkäyttöön taikka perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden selvään huomiotta jättämiseen. Oikeuskanslerin laillisuusvalvonta painottuu etupäässä syyttäjäntoimessa ja syyttäjän viran hoidossa noudatettavien menettelyiden ja menettelyä koskevien periaatteiden valvontaan.  Oikeuskanslerin saaman selvityksen sekä käytettävissään olleista asiakirjoista ei syyttämislupa-asian osalta ilmennyt aihetta epäillä valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaista virheellisestä tai lainvastaisesta menettelystä virkatoimissaan.

Oikeuskanslerin mukaan valtakunnansyyttäjän haastattelussa käyttämiä sanavalintoja voitiin pitää osaksi kyseenalaisina, mutta oikeuskansleri ei katsonut niiden loukkaavan syyttömyysolettamaa lain ja siihen perustuvien virkavelvollisuuksien vastaisella tavalla. Oikeuskansleri on ottanut ratkaisussaan huomioon, että Toiviainen oli haastattelua antaessaan tehnyt jo syyteharkintaratkaisun ja korostanut haastattelussakin sitä, että tuomioistuin tekee lopullisen ratkaisun syyllisyydestä.

Oikeuskansleri totesi, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja rikosvastuun tasapuolista toteuttamista virkatehtävänään hoitavalta syyttäjältä edellytetään eduskuntaan kohdistuvassa kritiikissä korostettua asiallisuutta johtuen jo eduskunnan valtiosääntöisestä asemasta demokratiaa toteuttavana valtioelimenä ja perustuslain 30 §:n 2 momentin mukaisen syyttämislupamenettelyn piiriin kuuluvissa asioissa siitä, että lupamenettely on tarkoitettu suojaamaan demokratiaa ja siihen kuuluvaa parlamentaarista keskustelua, jotka ovat aivan keskeisiä demokraattisen oikeusvaltion elementtejä. Tämä ei tarkoittanut, etteivätkö oikeudellisilla ja asiallisilla sekä objektiivisesti esitetyillä kriteereillä syyttäjälaitoksen edustajat voisi arvostella eduskunnan menettelyitä ja päätöksentekoa. Arvostelussa korostetun hillitty asiallisuus ja näkemysten huolellinen perusteleminen ovat syyttäjille syyttäjän laissa ja erityisesti valtakunnansyyttäjälle perustuslaissa osoitettu rooli huomioon ottaen perusteltuja.

Valtakunnansyyttäjä olisi voinut jälkikäteen arvioiden asettaa sanansa viestinnällisesti paremminkin. Hänen esittämissään näkemyksissä ei oikeuskanslerin mielestä ollut sellaista, jota voitaisiin pitää valtakunnansyyttäjän virkaan kuuluvien virkavelvollisuuksien vastaisena.