Valtakunnan lain soveltaminen Ahvenanmaan maakunnassa

Työ- ja elinkeinoministeriö pyysi oikeuskanslerin lausuntoa ministeriön harkitsemasta vaihtoehdosta, jonka mukaan Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) mukaisesta lainsäädäntövallan ja toimivallan jaosta poiketen valtakunnalle siirrettäisiin lainsäädäntövaltaa ja vastaavasti toimivaltaa siten, että uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain (1396/2010) säännöksiä voitaisiin soveltaa myös Ahvenanmaan maakunnassa.

Oikeuskansleri katsoi lausunnossaan, että mainitun vaihtoehdon mukainen lainsäädäntövallan siirtäminen merkitsisi poikkeamista itsehallintolaissa säädetystä maakunnan ja valtakunnan välisestä lainsäädäntövallan jaosta. Itsehallintolakia voidaan sen 69 §:ssä säädetyllä tavalla muuttaa tai selittää taikka se voidaan kumota vain eduskunnan ja maakuntapäivien yhtäpitävillä päätöksillä ja sama koskee itsehallintolaista poikkeuksen sisältävän lain säätämistä. Oikeudellisesti lausuntopyynnössä tarkoitettu lainsäädäntövallan siirtäminen maakunnalta valtakunnalle edellyttäisi itsehallintolain 69 §:ssä säädetyn menettelyn noudattamista, toisin sanoen eduskunnan ja maakuntapäivien yhtäpitäviä päätöksiä, jotka tehtäisiin eduskunnassa perustuslain säätämisjärjestyksessä ja maakuntapäivillä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä.

Oikeuskansleri totesi lausunnossaan, että mikäli itsehallintolain mukaista lainsäädäntövaltaa joiltakin osin siirrettäisiin maakunnalta valtakunnalle tai päinvastoin, tästä lähtökohtaisesti seuraisi, että myös toimivalta ja kustannusvastuu siirtyisivät näiltä osin. EU-velvoitteiden täytäntöönpanosta Ahvenanmaan maakunta vastaa itsehallintolain mukaisesti siltä osin kuin lainsäädäntövalta itsehallintolain mukaan kuuluu maakunnalle. Koska nyt kyseessä olevassa asiassa maakunnan ja valtakunnan toimenpiteet näyttäisivät olevan riippuvaisia toisistaan, olisi toimenpiteistä neuvoteltava itsehallintolain 59 b §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla maakunnan ja valtakunnan viranomaisten kesken.

Lausunnossaan oikeuskansleri vielä totesi, että hän ei voi toimivaltansa puitteissa arvioida ja ottaa kantaa ministeriön esittämän ja sen päätettäväksi kuuluvan vaihtoehdon toteuttamiseen liittyviin yksityiskohtiin.