Vaiteliaisuuspyyntö Suomen kannoista Kreikan rahoitustukiohjelmaan

Kantelija pyysi oikeuskansleria selvittämään, onko valtioneuvosto toiminut lainmukaisesti ylläpitäessään vaiteliaisuuspyyntöä eduskunnan 11.7.2015 ja 12.7.2015 hyväksymistä Suomen toimintalinjoista sen jälkeen, kun Kreikan rahoitustukineuvottelut olivat kantelijan mukaan 12.7.2015 päättyneet ja vielä sen jälkeen kun uudet toimintalinjat oli 16.7.2015 hyväksytty.

Käsiteltäessä Euroopan unionin asioita valiokunnan jäsenten on perustuslain 50 §:n 3 momentin mukaan noudatettava sitä vaiteliaisuutta, jota suuri valiokunta valtioneuvostoa kuultuaan on katsonut asian laadun vaativan. Eduskunnan suuri valiokunta oli valtiovarainministeriötä ja valtioneuvoston kansliaa kuultuaan päättänyt kantelussa tarkoitettuja asiakirjoja koskevista vaiteliaisuusmääräyksistä.

Perustuslaissa tai muualla lainsäädännössä ei ole säännöksiä vaiteliaisuusmääräyksen kestosta. Julkisuusperiaatteen noudattaminen valtioneuvoston toiminnassa kuitenkin edellyttää, että valtioneuvosto suuren valiokunnan työjärjestyksen mukaisesti ilmoittaa valiokunnalle välittömästi, kun vaiteliaisuuspyynnölle ei ole enää perusteita. Päätöksenteko vaiteliaisuusmääräyksen kumoamisesta tai sen raukeamisen toteaminen kuuluu eduskunnan suurelle valiokunnalle.

Oikeuskansleri katsoi, että valtioneuvoston harkintavaltaan kuuluu arvioida, aiheuttaisiko Suomen neuvottelukannan julkisuus ja neuvotteluvaran paljastuminen muiden neuvotteluosapuolten tietoon sellaista tosiasiallista vaaraa Suomen neuvottelutavoitteiden saavuttamiselle, että valtioneuvoston on perusteltua pyytää suurta valiokuntaa noudattamaan asian käsittelyssä vaiteliaisuutta. Tähän harkintavaltaan kuuluu myös arvioida, missä vaiheessa perusteita vaiteliaisuuspyynnölle ei neuvottelujen edettyä tai päätyttyä enää ole olemassa.

Saadun selvityksen perusteella rahoitustukineuvotteluissa oli varauduttava siihen, että Kreikka ei olisi toteuttanut eurohuippukokouksen edellyttämiä toimia ja neuvottelutilanne olisi palautunut 11.–12.7.2015 mukaiseksi, jolloin tuolloin määritelty Suomen toimintalinja olisi tullut uudestaan ajankohtaiseksi. Tästä syystä oli tärkeää, etteivät Suomen neuvottelutavoitteet paljastu ennenaikaisesti.

Oikeuskansleri totesi, että Kreikan rahoitustukea koskevien neuvottelujen kulusta ja neuvottelujen poikkeuksellisesta luonteesta saadun selvityksen perusteella ei ollut ilmennyt aihetta epäillä, että valtioneuvosto olisi ylittänyt asiassa niille kuuluvan harkintavaltansa katsoessaan, että kantelussa tarkoitettuja asiakirjoja koskeva vaiteliaisuuspyyntö on ollut Suomen neuvottelutavoitteiden turvaamiseksi perusteltu 12.7.2015 järjestetyn eurohuippukokouksen jälkeenkin tilanteessa, jossa Kreikan rahoitustukineuvottelut ovat tosiasiallisesti olleet kesken ja päättyneet euromaita oikeudellisesti sitovalla tavalla vasta EVM:n hallintoneuvoston 17.7.2015 tekemään päätökseen.