Uusi vammaispalvelulaki ja sosiaalihuoltolain muuttaminen

Apulaisoikeuskansleri antoi lausunnon lakiluonnoksesta, jossa ehdotetaan säädettäväksi uusi laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä erityispalveluista. Uusi laki korvaisi nykyisen vammaispalvelulain ja kehitysvammalain. Lisäksi ehdotetaan muutoksia sosiaalihuoltolakiin.

Apulaisoikeuskansleri piti lainsäädännön yhtenäistämistä kannatettavana. Uusi laki parantaisi vammaisten henkilöiden välistä yhdenvertaisuutta sekä yhtenäistäisi ja yksinkertaistaisi säännösten soveltamista.

Ehdotetun lain tavoitteena on selkeyttää rajanvetoa vanhuspalvelulain ja vammaispalvelulain soveltamisessa. Ehdotuksen mukaan vammaispalvelulakia ei sovellettaisi, jos avuntarve johtuu pääasiassa korkeasta iästä. Apulaisoikeuskansleri totesi, että soveltamisalan rajaus voi aiheuttaa tulkinta- ja soveltamisongelmia. Iäkkään henkilön oikeusturva ja mahdollisuudet hakea ja saada hänelle kuuluvia palveluja voivat vaarantua, kun hänen oikeuttaan palveluihin arvioidaan eri lakien pohjalta.

Laissa säädettäisiin myös henkilökohtaisen avun toteuttamisesta ja henkilökohtaisen avun työnantajamallista. Apulaisoikeuskanslerin sijainen on todennut 22.12.2016 antamassaan päätöksessä (dnrot OKV/882–884/1/2015), että henkilökohtaista apua työnantajamallilla järjestettäessä kunnalla on velvollisuus ohjata ja auttaa vaikeavammaista henkilöä henkilökohtaisen avustajan palkkaukseen liittyvissä asioissa. Ohjaus- ja auttamistehtävän sisällöstä on kuitenkin hyvin erilaisia näkemyksiä, minkä takia velvoite pitäisi määritellä selkeämmin. Apulaisoikeuskansleri arvioi, että ehdotetun vammaispalvelulain säännös ei säätele maakunnan ohjaus- ja auttamistehtävän sisältöä eikä sen oikeudellista luonnetta riittävällä tarkkuudella. Maakunnan velvoitteita ohjaus- ja auttamistehtävän osalta tulisikin täsmentää.