Ulkoministeriön menettely valtiosopimuksen voimaansaattamisessa

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti ulkoministeriön huomiota valtiosopimusten voimaansaattamistoimissa edellytettävään huolellisuuteen ja täsmällisyyteen sekä perustuslain 111 §:ssä säädetyn oikeuskanslerin tietojensaantioikeuden noudattamiseen.

EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä Indonesian tasavallan välillä tehdyn puitesopimuksen voimaansaattamisasetuksen ulkoministeriöstä tapahtuneen esittelyn yhteydessä (VN 29.5.2019) ilmeni, että asetusta ei ollut annettu samanaikaisesti pöytäkirjan kansainvälisen voimaantulon 1.5.2014 kanssa, eikä sopimusta näin ollen ollut ajoissa saatettu voimaan Suomen sisäisesti. Voimaansaattamisasetus oli näin ollen annettu vasta noin viisi vuotta sen jälkeen, kun sopimuksen kansainvälisen voimaantulon edellytykset olivat täyttyneet. Lisäksi ulkoministeriö ei ollut antanut apulaisoikeuskanslerin siltä pyytämää selvitystä asiasta, vaan vasta sen jälkeen, kun sitä oli erikseen uudelleen pyydetty.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että voimaansaattamisasetus oli ulkoministeriön laiminlyönnin vuoksi jäänyt antamatta ajoissa. Tämän vuoksi noin viiden vuoden ajan ne sopimuksen määräykset, jotka kuuluvat Suomen toimivaltaan, eivät ole olleet osa valtionsisäistä oikeusjärjestystä. Laiminlyönti on merkittävä, vaikka sopimuksen unionin toimivaltaan kuuluvat määräykset ovatkin sellaisenaan osa Suomessa sovellettavaa unionin oikeutta ilman voimaansaattamista eikä viivästymisestä ole ulkoministeriön tiedon mukaan aiheutunut vahinkoa. Vaikkei näin ole ilmeisestikään tapahtunut, ei ole poissuljettua, etteikö joissain tapauksissa valtiosopimuksen oikea-aikaisen voimaansaattamisen laiminlyönti voisi aiheuttaa ongelmia tai vahinkoa.