Työ- ja virkaehtosopimus, yhdenvertaisuus ja ministeriöt

Apulaisoikeuskansleri totesi 11.1.2010 antamassaan päätöksessä kahteen kanteluun kunnallista virka- ja työehtosopimusta ja yhdenvertaisuutta koskevassa asiassa (OKV/1333/1/2007, OKV/181/1/2008):  Työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin, kunnallisen virkaehtosopimuslain 5 §:n 6 momentin ja valtion virkaehtosopimuslain 5 §:n 7 momentin säännökset mahdollistavat työ- ja  virkaehtosopimuksen sitovuuspiirin rajoittamisen tavalla, joka on ristiriidassa perustuslain 6 §:n 2 momentin ja yhdenvertaisuuslain 6 §:n 1 momentin  syrjintäkieltojen kanssa. Lainkohdista ilmenevällä tavalla sitovuuspiiriään rajoittava sopimus sellaisenaan loukkaa syrjintäkieltoja, vaikka yksilöidysti eri asemaan asettaminen tapahtuu vasta sopimukseen sidottujen, sitä noudattavien  työnantajien kuhunkin työntekijään, viranhaltijaan ja virkamieheen soveltamilla toimenpiteillä. Sopimuksen sitovuuspiiristä syrjäytetyillä, kullakin yksilöllisesti, oleva mahdollisuus vaatia tuomioistuimessa oikeuksiaan ei vapauta sopimusta solmittaessa noudattamasta syrjintäkieltoja.

Apulaisoikeuskansleri saattoi asian valtiovarainministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön harkittavaksi ja mahdollisia lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä varten. Ministeriöt antoivat yhteisen selvityksen 31.5.2011/3.6.2011.

Ministeriöt ovat selvityksessään väittäneet, että työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmään kuuluvasta työmarkkinaosapuolten ”sopimusautonomiasta” ja järjestäytymisvapauteen liittyvästä perustuslain suojasta seuraisi, että 1) säännöstä, jolla mahdollistetaan työ- ja virkaehtosopimuksen sitovuuspiirin rajoittaminen, ei sinänsä voida pitää kiellettynä syrjivänä säännöksenä, ja 2) yksittäisessä työ- ja virkaehtosopimuksessa olevaa järjestöehdon sisältävää määräystä ei voida sinänsä pitää syrjivänä.

Tämän johdosta apulaisoikeuskansleri totesi seuraavaa:

Väitettä, joka sivuutti kaiken apulaisoikeuskanslerin  asiassa edellä ja aikaisemmin esittämän, ei perusteltu eikä selvitys sisältänyt yhtään väitettä tukevaa pätevää oikeudellista argumenttia.

Työehto- ja virkaehtosopimuksen ulkopuolella olevalla työntekijällä, viranhaltijalla ja virkamiehellä olevien oikeussuojakeinojen käyttö ei perustu yksiselitteisen selvään lainsäädäntöön, vaan korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissaan omaksumaan tulkintaan. Näiden tuomioistuimien toimivalta on myös varsin rajattu. Sanotunlaisen työntekijän, viranhaltijan ja virkamiehen oikeussuojakeinot eivät ole sellaiset, että heidän oikeutensa  perustuslain 21 §:n mukaiseen oikeusturvaan toteutuisi riittävästi tai yhdenvertaisesti.

Ministeriöiden ilmoituksen mukaan valtiovarainministeriö käynnistää lainsäädäntömuutoksen valmistelun tarkoituksena selkeyttää oikeudellista tilaa järjestäytymättömän virkamiehen ja viranhaltijan osalta. Aikomus on oikea. Ministeriöiden ilmoituksesta on kuitenkin pääteltävissä, että aikomus ei koske oikeudellista tilaa työntekijän kohdalla lainkaan eikä viranhaltijan ja virkamiehen kohdalla siltä osin kuin kyse on mahdollisuudesta puuttua syrjivään virkaehtosopimuksen määräykseen. Ministeriöt eivät myöskään näe mitään selkeyttämisen tarvetta siinä, että lain säännösten nojalla voidaan solmia työ- ja virkaehtosopimuksia, jotka asettavat järjestäytymättömät työntekijät, viranhaltijat ja virkamiehet   sellaiseen asemaan, että heidän perus- ja ihmisoikeutensa toteutuminen voi tapahtua vain tuomioistuinteitse.

Ministeriöiden selvityksestä ilmenevä näkemys järjestäytymättömien työntekijöiden, viranhaltijoiden ja virkamiesten oikeussuojakeinojen riittävyydestä ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta ei täytä  perustuslain 22 §:n vaatimuksia. Tämä perustuslain säännös velvoittaa, perustuslain 68 §:n säännös huomioon ottaen, ministeriöitä toimenpiteisiin oikeussuojakeinojen saattamiseksi kaikilta osiltaan asianmukaiselle tasolle. Säännökset eivät salli ministeriöitä olemaan puuttumatta myös järjestäytymättömien työntekijöiden, viranhaltijoiden ja virkamiesten perusoikeudellisen aseman ongelmien perustaan eli työ- ja virkaehtosopimuksen sitovuuspiiriä on mahdollista rajoittaa syrjintäkieltoja loukkaavasti.

Ministeriöiden tuli vuoden 2012 loppuun mennessä ilmoittaa apulaisoikeuskanslerille toimenpiteistään asiassa.