Työ- ja elinkeinoministeriön menettely selvityksen tilaamisessa asianajotoimistolta

Oikeuskansleri pitää työ- ja elinkeinoministeriön menettelyä hankkia kaivosyhtiöitä edustaneelta asianajotoimistolta selvitys kaivoslainsäädännön muutostarpeista ongelmallisena. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ministeriön menettely on ollut omiaan synnyttämään ulkopuolissa epäilyksen virkatoiminnan puolueettomuutta kohtaan.

Hallitus oli antanut eduskunnalle esityksen Kanadan sekä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden välisen laaja-alaisen talous- ja kauppasopimuksen (CETA-sopimus) hyväksymiseksi ja voimaansaattamiseksi. Vastauksessaan hallitukselle eduskunta edellytti, että hallitus käynnistää välittömästi kaivoslain uudistamisen arvioinnin ja tuo tarvittavat muutosesitykset eduskunnan hyväksyttäväksi niin, että muutokset voidaan saattaa voimaan tuolla vaalikaudella. Eduskuntakäsittelyssä oli noussut esiin huoli kanadalaisten kaivosyhtiöiden aktiivisuudesta CETA-sopimuksen sijoittajansuojajärjestelmän käyttämisessä. Kaivostoimintaa säätelevän lainsäädännön muutosten katsottiin olevan potentiaalisesti sellaisia, jotka useiden asiantuntijoiden mielestä saattaisivat käynnistää CETA-sopimuksen investointisuojaa koskevien määräysten mukaisen korvauskanneprosessin.

Työ- ja elinkeinoministeriö päätti hankkia selvityksen CETA-sopimuksen aiheuttamista mahdollisista lainsäädännön kehittämistarpeista suorahankintana asianajotoimistolta, jonka se tiesi avustavan tai avustaneen Suomessa toimivia kanadalaisia kaivosyhtiötä sekä kaivannaisteollisuudessa toimivien yritysten vaikuttamis- ja yhteistyöjärjestöä.

Oikeuskansleri arvioi ministeriön menettelyä toisaalta perustuslain 47 §:ssä säädetyn eduskunnan tiedonsaantioikeuden ja toisaalta perustuslain 21 §:ssä ja hallintolain 6 §:ssä tarkoitettujen hyvän hallinnon periaatteiden noudattamisen näkökulmasta.

Oikeuskansleri totesi, että eduskunnalla on perustuslain 47 §:n mukaan oikeus saada valtioneuvostolta asioiden käsittelyssä tarvitsemansa tiedot. Eduskunnalle toimitettavan tiedon on oltava asiaan kuuluvaa ja luotettavaa. Tämä koskee paitsi tietojen puolueettomuutta, myös niiden riittävää monipuolisuutta eduskunnan tiedon tarpeeseen nähden.

Oikeuskansleri totesi, että viranomaisen on kaikessa toiminnassaan noudatettava hyvän hallinnon periaatteita. Objektiviteettiperiaate edellyttää, että viranomaisen toiminnan on oltava puolueetonta ja objektiivisesti perusteltavissa. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan ministeriön on omassa toiminnassaan huolehdittava siitä, että toiminta on paitsi asianmukaista ja puolueetonta, myös näyttää sellaiselta ulospäin. Kyseessä olevassa tapauksessa ministeriön olisi tullut selvityksen tilaajana arvioida myös sitä, voiko ulkopuolisille syntyä ministeriön menettelyn vuoksi perustellusti epäilyksiä virkatoiminnan puolueettomuutta kohtaan.

Arvioidessaan ministeriön menettelyä oikeuskansleri antoi merkitystä myös sille, että ministeriö oli selvityksen mukaan toimittanut eduskunnan hallitukselle osoittaman lausuman johdosta valiokunnille vastauksen, joka oli sisältänyt vain asianajotoimiston laatiman selvityksen. Oikeuskanslerin mukaan ministeriöt voivat hankkia selvityksiä ulkopuoliselta asiantuntevalta taholta. Oikeuskanslerin näkemyksen mukaan eduskunnalle tulisi kuitenkin antaa riittävän monipuolisesti tietoa. Tästä näkökulmasta olisi ollut perusteltua, että ministeriö olisi täydentänyt eduskunnalle annettavia tietoja esimerkiksi tutkijoilta hankitulla selvityksellä tai ministeriön virkavastuulla tekemällä, vähintäänkin asianajotoimiston selvitystä koskevalla arviolla. Tämä korostui erityisesti nyt esillä olleessa tilanteessa, jossa selvityksen laatijana ollut asianajotoimisto on tuonut selvityksen tilaajana olleelle ministeriölle esille sidonnaisuutensa kaivosalan yhtiöihin.