Tuomari tuomitsi rangaistuksen, vaikka syyteoikeus teoista oli vanhentunut

Apulaisoikeuskansleri antoi käräjätuomarille huomautuksen virheellisestä menettelystä rangaistukseen tuomitsemisessa. Vastaaja oli tuomittu rattijuopumuksesta, huumausaineen käyttörikoksesta, kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja ajoneuvoverorikkomuksesta 30 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen, ajokieltoon ja korvausvelvollisuuteen siitä huolimatta, että syyteoikeus teoista oli vanhentunut.

Asia kävi ilmi oikeuskanslerin tuomioistuimiin kohdistaman laillisuusvalvonnan nojalla toimitetussa rangaistustuomioiden tarkastuksessa. Käräjätuomari myönsi selvityksessään tuomion olleen virheellinen ja kertoi, ettei asiaa käsitellessä ja sitä ratkaistaessa ollut kiinnittänyt huomiota syyteoikeuden vanhentumiseen. Korkein oikeus purki käräjätuomarin hakemuksesta käräjäoikeuden tuomion.

Kyseessä olevan kaltainen virhe voisi tulla arvioitavaksi tuottamuksellisena virkarikoksena. Rikoksen tunnusmerkistö edellyttää, että teko ei ole vähäinen, kun otetaan huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus sekä muut seikat. Tapauksissa, joissa kyseisenlaisesta virheestä ei ole aiheutunut vastaajalle haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia eikä tuomarin menettelyyn ole liittynyt sen moitittavuutta lisääviä seikkoja, kuten esimerkiksi syyteoikeuden vanhentumista tuomarin oman laiminlyönnin seurauksena, on tuomarin menettelyä pidetty oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistössä tarkoitetuin tavoin kuitenkin vähäisenä.

Kyseisessä tapauksessa kaikki epäillyt rikokset olivat olleet vanhentuneita ja asiassa oli vain yksi vastaaja. Vanhentumisen vuoksi tarpeettoman pääkäsittelyn toimittamisesta ja todistelun vastaanottamisesta oli aiheutunut kuluja valtiolle. Asianosaisille aiheutunut oikeudenloukkaus oli erilainen kuin tapauksessa, jossa vain yksi rikos useasta samanaikaisesti käsiteltävästä rikoksesta olisi ollut vanhentunut. Asiakirjoista oli kuitenkin pääteltävissä, että pääkäsittelystä aiheutuneet kulut eivät olleet merkittäviä eikä asiassa ollut asianomistajaa.

Käräjätuomarin virheestä ei apulaisoikeuskanslerin käytettävissä olleiden tietojen mukaan aiheutunut haitallisia täytäntöönpanoseuraamuksia rikosasian vastaajalle. Lisäksi vastaajaa oli yritetty haastaa jo aiemmin sittemmin peruuntuneeseen pääkäsittelyyn. Tämän perusteella vanhentuminen ei ollut tapahtunut käräjätuomarista johtuvista syistä.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että käräjätuomarin virhe on omiaan vähentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja virhe on tapahtunut hänen tehtävien ydinalueella eli lainkäyttöratkaisun tekemisessä. Käräjätuomarin menettely olisi kuitenkin rikosoikeudellisesti arvioituna tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla vähäinen. Sen vuoksi käräjätuomarin ei ollut syytä epäillä syyllistyneen asiassa rikokseen ja hänen menettelyään tutkittiin vain laillisuusvalvonnallisesti toimituttamatta asiassa esitutkintaa.