Tiedustelulainsäädäntöön liittyvät työryhmämietinnöt

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi neljä lausuntoa tiedustelulainsäädäntöön liittyvistä työryhmämietinnöistä. Sisäministeriön ja puolustusministeriön työryhmät ovat valmistelleet ehdotukset uudeksi siviili- ja sotilastiedustelulainsäädännöksi, ja oikeusministeriössä ja eduskunnassa on laadittu ehdotukset tiedustelutoiminnan laillisuusvalvonnasta ja parlamentaarisesta valvonnasta.

Siviili- ja sotilastiedusteluviranomaisille ehdotetaan uusia, merkittäviä tiedustelutehtäviä ja -toimivaltuuksia. Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että siviili- ja sotilastiedustelun välinen suhde jää tietyiltä osin varsin epämääräiseksi, sillä tiedustelutoimet ja -valtuudet ovat monilta osin lähes samoja. Kovin laajasti sisäministeriön ja puolustusministeriön mietinnöissä ei ylipäätään perustella myöskään sitä, että aiemmista kaavailuista poiketen ulkomaan tiedustelutoimivaltuuksien käyttö mahdollistettaisiin myös kotimaassa. Lisäksi mietinnöissä on varsin vaikeaselkoisesti selostettu erityisesti tietojärjestelmätiedustelun käsitteen ulottuvuus.

Mietinnöistä ei myöskään saa kovin tarkkaa kuvaa siitä, mihin ja kuinka laajaan aineistoon tiedustelutoimintaan kuuluva ns. tietoliikennetiedustelu voisi kohdistua. Yksityiselämän suojan kannalta keskeistä on muun muassa se, kuinka täsmällisiä ja tarkkarajaisia tietojen seulonnassa käytettävät hakuehdot olisivat. Apulaisoikeuskanslerin sijainen piti tärkeänä mietinnössä korostettua tarkoitusta, että sivullisten henkilöiden nauttiman luottamuksellisen viestin suojan ydinalue turvattaisiin mahdollisimman pitkälle. Hän piti tässä mielessä huomion arvoisena sitä, ettei seulontavaiheen hakuehto saisi ehdotuksen mukaan kuvata viestin sisältöä. Toisaalta seulontavaiheen hakuehtoja koskevat rajoitukset voisivat johtaa yleisluontoisempien hakuehtojen käyttöön, mitä ei voida pitää toivottavana, koska seulotun aineiston jatkokäsittelyssä voitaisiin selvittää viestin sisältö ja muut luottamukselliset tiedot.

Uusilla salassa käytettävillä tiedustelumenetelmillä puututtaisiin yksilön perusoikeuksiin, kuten yksityiselämän ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaan. Yksilön oikeusturvan toteutuminen ja luottamus tiedustelutoiminnan asianmukaisuuteen tuleekin turvata mahdollisimman tehokkaalla ja uskottavalla valvonnalla. Tiedustelun laillisuusvalvonnasta huolehtisi ehdotuksen mukaan uusi viranomainen, tiedusteluvaltuutettu, ja lisäksi eduskuntaan perustettaisiin tiedustelutoiminnan parlamentaarista valvontaa varten tiedusteluvalvontavaliokunta. Apulaisoikeuskanslerin sijainen yhtyi näkemykseen, että eri valvontamuodot täydentävät toisiaan ja muodostavat tehokkaan valvonnan kokonaisuuden.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen mainitsi, että tiedusteluvaltuutetulla olisi tärkeää olla vahvat toimivaltuudet sekä riippumaton ja itsenäinen asema. Tiedusteluvaltuutetun toiminnolla olisi myös oltava riittävät resurssit. Hän piti tärkeänä, että jokaisella olisi laajat mahdollisuudet saattaa tiedustelutoimintaa koskevia seikkoja tiedusteluvaltuutetun arvioitavaksi. Hän piti perusteltuna sitä, että tiedusteluvalvontavaliokunnalla olisi laajat tiedonsaantioikeudet, mutta toisaalta salassapitokysymyksiin olisi hänen mukaansa kiinnitettävä erityistä huomiota. Hän piti niin ikään perusteltuna sitä, että valiokunnalla olisi oikeus ottaa asioita käsiteltäväkseen omasta aloitteestaan.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan yksinomaan tiedusteluvaltuutetun ja tiedusteluvalvontavaliokunnan harjoittama valvonta ei kuitenkaan ole riittävää, vaan myös esimerkiksi tiedustelutoimintaa suorittavien viranomaisten sisäisen laillisuusvalvonnan tulee olla asianmukaisesti järjestettyä. Siviili- ja sotilasviranomaisten suorittamaan tiedustelutoimintaan kohdistuva sisäinen ja ulkoinen, niin ennakollinen, reaaliaikainen kuin jälkikäteinen valvonta (sisältäen sekä laillisuusvalvonnan että parlamentaarisen valvonnan) on kokonaisuus, jolla tiedustelutoiminnan tulisi olla tehokkaasti ja uskottavasti valvottua, jolloin luottamus siihen voi aidosti säilyä.