Hyppää sisältöön

Tiedustelulainsäädäntöä koskeva valtioneuvoston selonteko

Diaarinumero: OKV/565/21/2021
Antopäivä: 18.3.2021
Ratkaisija: oikeuskansleri
Kohde: valtioneuvosto tai ministeriö
Toimenpide: lausunto

Oikeuskansleri antoi lausunnon tiedustelulainsäädäntöä koskevan valtioneuvoston selonteon valmistelua varten. Oikeuskansleria pyydettiin esittämään näkemyksiä tiedustelulainsäädännön toimivuudesta, tehokkuudesta ja tuloksellisuudesta, kehittämistarpeista, valvonnasta ja oikeusturvan toteutumisesta sekä muista asiakokonaisuuteen liittyvistä relevanteista seikoista.

Oikeuskansleri toi esille, että oikeuskansleri valvoo tiedustelutoimintaa koskevien säädösten lainvalmistelua ja ylimmän hallitusvallan vastuulle kuuluvia ratkaisuja tiedustelutoiminnan järjestämisessä sekä esimerkiksi tiedustelutoiminnan strategista tasoa. Oikeuskansleri totesi tehneensä syksyllä 2020 puolustusministeriöön ja sisäministeriöön laillisuusvalvontakäynnit ministeriöiden vastuulla olevaan strategiseen ohjaukseen ja valvontaan sekä seurantaan, tiedustelun painopisteiden asettamiseen ja sisältöön sekä valtiojohdon toiminnan valvontaan.

Oikeuskansleri totesi, että suojelupoliisille on muodostunut eräänlainen kaksoisrooli yhtäältä rikostiedustelua suorittavana poliisina ja toisaalta salaiset tiedusteluoikeudet omaavana tiedustelupalveluna. Tämä kaksoisrooli antaa suojelupoliisille tehokkaita työvälineitä, mutta myös esimerkiksi huomattavan vahvat ja laajat tiedonsaantioikeudet. Oikeuskansleri korosti, että vaikka kuvatulle kaksoisroolille on olemassa sinällään hyväksyttävät ja Suomen turvallisuusympäristössä jossain määrin painavatkin perusteet, on sen välttämättömyyttä ja mahdollisia ongelmakohtia syytä tarkastella jatkossa avoimesti ja analyyttisesti. On tarpeen arvioida suojelupoliisin asemaa yhtäältä poliisiviranomaisena ja sen mukaisia toimivaltuuksia sekä toisaalta tiedustelulainsäädännön myötä painottuvaa roolia tiedusteluviranomaisena. Tässä arvioinnissa on syytä tarkastella suojelupoliisin tehtäväkokonaisuuden tarkoituksenmukaisuutta yhtäältä perusoikeuksien suojan ja valtuuksien väärinkäytön rakenteellisen suojan sekä toisaalta turvallisuusriskien tehokkaan hallinnan kannalta. Arvioinnissa on myös hyvä edelleen pohtia organisaation osaamisen ja erikoistumisen sekä yhteistyösuhteiden kannalta perustelluinta ratkaisua.

Tiedustelumenetelmän käytön yhteydessä saatujen tietojen luovuttamista rikostorjuntaan eli rikosten estämistä ja paljastamista tai selvittämistä varten säännellään tiedustelulakien niin sanotuilla palomuurisäännöksillä. Palomuurisääntelyn soveltamisesta tiedustelutietojen luovuttamisessa esitutkintaviranomaiselle on esitetty eriäviä näkemyksiä. Oikeuskansleri korosti, että asiasta olisi tärkeää luoda selkeät pelisäännöt. Epäselväksi ei saisi jäädä se, miten tiedustelussa saatua tietoa voidaan hyödyntää tehokkaassa rikosvastuun toteuttamisessa. Arvioinnin pohjalta on tarpeen huolehtia siitä, että laissa on asiasta riittävän kattavat, tarkkarajaiset ja täsmälliset säännökset.

Oikeuskansleri esitti lisäksi näkemyksiään tiedusteluvalvontavaltuutetun toiminnon resursseista, tilasto- ja indikaattoritietojen hyödyntämisestä yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä yhteistyöstä, jota tarvitaan turvallisuusriskien hallitsemiseksi erityisesti kyber- ja tietoturvallisuuden ja verkkoympäristössä tapahtuvan toiminnan osalta.