Terveydenhuoltoa koskevan hallintokantelun käsittely aluehallintovirastossa

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti aluehallintoviraston huomiota perustuslain ja hallintolain säännöksiin asian käsittelyn viivytyksettömyydestä. Hän kiinnitti myös aluehallintoviraston ylitarkastajien huomiota hallintolain säännöksiin päätöksen sisällöstä ja perustelemisesta ja viraston ylitarkastajan huomiota julkisuuslain säännöksiin tietopyyntöön vastattaessa tiedon pyytäjälle ilmoitettavista käsittelymaksuista.

Terveydenhuoltoa koskevan hallintokantelun käsittelyn kokonaiskestoaika oli ollut 1 vuosi 8 kuukautta. Tämä aika oli sisältänyt noin 9 kuukauden mittaisen toimenpiteettömän jakson ennen asian siirtämistä kantelun esitelleen ylitarkastajan käsiteltäväksi. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että asian käsittely aluehallintovirastossa oli aiheettomasti viivästynyt ja käsittelyn kokonaiskestoaika oli ollut kantelijalle kohtuuton.

Apulaisoikeuskansleri totesi yleisesti, että aluehallintovirastolla sekä hallintokantelua käsittelevillä virkamiehillä on harkintavaltaa arvioidessaan kantelun kohteena olleen henkilön toiminnan moitittavuutta ja kuinka laajasti arviota päätöksessä perustellaan. Apulaisoikeuskansleri kuitenkin katsoi, että kantelussa tarkoitetussa tapauksessa kantelijalle erittäin keskeinen kysymys hänen äitiään hoitaneen lääketieteen opiskelijan toiminnasta ja hänen antamansa hoidon asianmukaisuudesta oli aluehallintoviraston päätöksessä yksilöity ja perusteltu riittämättömästi. 

Aluehallintoviraston ylitarkastaja oli ilmoittanut kantelijalle syyn asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytymiselle, kertonut tälle mahdollisuudesta saattaa asia halutessaan aluehallintoviraston käsiteltäväksi sekä ilmoittanut kantelijalle mahdollisuudesta saada asiasta valituskelpoinen päätös. Hän ei kuitenkaan ollut kertonut kantelijalle julkisuuslaissa tarkoitetuista käsittelystä perittävistä maksuista. Käsittelymaksuja koskevalla tiedolla tai sillä, ettei viranomainen mahdollisesti lainkaan peri erityisiä käsittelymaksuja, voi olla tiedon pyytäjälle merkitystä hänen arvioidessaan jatkotoimenpiteitä. Ylitarkastaja oli näiltä osin laiminlyönyt julkisuuslaissa säädetyn velvoitteensa.