Syrjintä kielikylpypäivähoitoon sijoittamisessa

Hakijoita kaupungin kielikylpypäiväkotiin oli enemmän kuin paikkoja. Kaupunki oli vahvistanut päivähoitoon sijoittamisen perusteet, joita valinnassa käytettiin. Näiden soveltamisen jälkeen jäi vielä sijoittamisen suhteen tasaveroisia lapsia. Koska muita sijoittamisen perusteita ei ollut annettu, sijoittamisesta vastaavat päivähoitoalueen päällikkö ja päiväkodin johtaja olivat viimekätisenä erotteluperusteena arvioineet hakijoiden kielellisiä valmiuksia. Arviointiperusteena oli käytetty ainoastaan hakijoiden ikää sillä oletuksella, että kielelliset valmiudet olivat sitä paremmat mitä vanhemmasta lapsesta oli kyse. Tämä johti siihen, että päiväkotiin otettiin alkuvuonna syntyneitä eivätkä loppuvuonna syntyneet tulleet valituiksi.

Kielikylpyopetukseen pääseminen edellytti ensin pääsyä kielikylpypäiväkotiin. Siten ruotsinkielisen opetuksen saamisen mahdollisuudet ratkaistiin jo päiväkotisijoituksessa. Kyse oli siten tasaveroisista valintamahdollisuuksista koulutuksen saamiseen ja asiaan voitiin soveltaa yhdenvertaisuuslakia sen 2 §:n 3 kohdan perusteella. Yhdenvertaisuuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä iän perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan välitöntä syrjintää on se, että vertailukelpoisessa tilanteessa jotakuta kohdellaan epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan. Lain 7 §:n mukaan syrjintänä ei kuitenkaan pidetä tavoitteiltaan oikeutettua ja oikeasuhtaista erilaista kohtelua.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että käytetyllä arviointiperusteella ei lasten kielellisiä valmiuksia voitu tosiasiallisesti selvittää. Ilmoitetusta erotteluperusteesta huolimatta tosiasiallisena erotteluperusteena oli siten lasten ikä. Kun lapset valittiin päiväkotiin syntymäikäjärjestyksessä, joutuivat loppuvuonna syntyneet lapset huonompaan asemaan alkuvuonna syntyneisiin nähden.  Kaupunki ei pystynyt osoittamaan, ettei kyse ollut syrjinnästä eikä yhdenvertaisuuslain 7 §:n mukaisten, erilaisen kohtelun oikeuttavien perusteiden olevan olemassa. Kyseessä oli siten perustuslain ja yhdenvertaisuuslain tarkoittama syrjintä ja kaupunki oli sijoituksessa ylittänyt sille kuuluvan harkintavallan. Tilanne oli osaltaan aiheutunut kaupungin sijoittamista koskevien ohjeiden puutteellisuudesta.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti sijoituspäätökset tehneiden virkamiesten huomiota yhdenvertaisuuslain noudattamiseen sekä kaupungin huomiota velvollisuuteen noudattaa päivähoitosijoitusten harkinnassa asiaa koskevia lakeja sekä antaa tätä koskevat riittävät ohjeet.