Suurlähetystön menettely turistiviisumia koskevassa asiassa

Suurlähetystö oli tehnyt turistiviisumin hylkäämistä koskevan päätöksen sillä perusteella, ettei voitu varmistua hakijan tarkoituksesta poistua Suomesta viisumin voimassaoloajan umpeuduttua. Päätöksen johdosta tehtyyn oikaisuvaatimukseen annettu suurlähetystön päätös ei sisältänyt tosiasiallisesti mitään kannanottoja oikaisuvaatimuksessa esitettyyn, lukuun ottamatta yleisluontoista toteamusta, jonka mukaan oikaisuvaatimuksessa ei ole esitetty seikkoja, joiden perusteella viisumin epäämistä koskevaa päätöstä tulisi muuttaa tai kumota.

Päätöksessä on viitattu muun ohella viisumin hakijan sosioekonomisen aseman huomioon ottamiseen, laittoman maahanmuuton riskin arviointiin ja lähtömaan tilanteeseen sekä näiden nojalla tehtyyn arviointiin. Oikeuskansleri katsoi, etteivät tällaiset viittaukset tosiasiallisesti sisällä perusteluja sille, minkä vuoksi ei ole katsottu voitavan varmistua hakijan tarkoituksesta poistua kohdemaasta viisumin voimassaoloajan umpeuduttua. Tämä on ongelmallista hakijan oikeusturvan kannalta erityisesti, koska hakijalla on mahdollisuus ainoastaan uuden viisumihakemuksen tekemiseen tuomioistuimeen valittamisen sijaan. Oikeuskansleri kiinnitti ulkoasiainministeriön ja suurlähetystön huomiota velvollisuuteen perustella viisumin epäämistä koskevan päätöksen johdosta tehtyyn oikaisuvaatimukseen tehty päätös ulkomaalaislain 191 a §:n 1 momentin ja hallintolain 49 g §:n 1 momentin mukaisesti.