Suomi-Venäjä-seuralle myönnetyt valtionavustukset

Oikeuskanslerin käytettävissä olleen aineiston perusteella ei ilmennyt aihetta epäillä, että opetus- ja kulttuuriministeriö olisi menetellyt lainvastaisesti myöntäessään Suomi-Venäjä-seuralle valtionavustuksia ystävyysseuratoimintaan. 

Ministeriö oli kuitenkin perustellut antamansa avustuspäätökset hyvin niukasti. Oikeuskansleri totesi, että myös päätöksentekotilanteissa, joissa viranomainen käyttää laajaa harkintavaltaa, päätös on perusteltava avoimesti siten, että siitä ilmenee, kuinka päätöksenteon kriteerit on otettu arvioinnissa huomioon. Ministeriön olisi ollut hyvä perustella Suomi-Venäjä-seuralle antamansa avustuspäätökset kattavammin. Kattavat perustelut olisivat omalta osaltaan vahvistaneet ministeriön harkintavallan käytön legitimiteettiä ja siten yleistä luottamusta valtion varojen käyttöön.

Oikeuskanslerille tehdyssä kantelussa arvosteltiin myös sitä, miten opetus- ja kulttuuriministeriö oli valvonut Suomi-Venäjä seuralle antamiensa avustusten käyttöä. Oikeuskanslerilla ei ollut tiedollisia perusteita ainakaan tässä ratkaisussaan katsoa ministeriön laiminlyöneen lakisääteistä valvontavelvollisuuttaan. Ministeriön valvonta oli kuitenkin oikeuskanslerin mukaan vuoden 2018 avustuksen osalta epäonnistunut tavalla, joka on omiaan heikentämään yleistä luottamusta valtion varojen asianmukaiseen käyttöön ja valtionavustusten hallinnointiin. Ministeriön selvityksen mukaan Suomi-Venäjä-seura oli tuolloin käyttänyt valtionavustusta kustannuksiin, joita ei ollut hyväksytty valtionavustuksella katettaviksi. Ministeriö oli kuitenkin havainnut tämän niin myöhään, ettei palautettavaa summaa ollut enää voitu ryhtyä perimään seuralta takaisin. Oikeuskansleri totesi, että ministeriön on syytä huomioida tämä asianmukaisesti, kun se laatii tulevia tarkastussuunnitelmiaan. 

Oikeuskansleri tutki kantelun perusteella myös ministeriön ja Suomi-Venäjä-seuran yhteistyön oikeudellista muotoa suomalais-venäläisen kulttuurifoorumitoiminnan järjestämisen ja rahoituksen osalta. Ministeriö oli myöntänyt seuralle avustusta foorumitoiminnasta aiheutuvien kulujen kattamiseksi. Oikeuskanslerin käytettävissä olevan aineiston pohjalta vaikutti kuitenkin siltä, ettei avustus ollut oikea foorumin käytännön järjestelyistä aiheutuvien kulujen rahoitusmuoto. Oikeuskanslerin mukaan ministeriön ja Suomi-Venäjä-seuran yhteistyö kulttuurifoorumitoiminnassa näyttäytyi pikemminkin hankintalaissa tarkoitettujen hankintayksikön ja palveluntarjoajan väliseltä yhteistyöltä. Oikeuskansleri totesi, että jos kulttuurifoorumitoimintaa tulevaisuudessa jatketaan, ministeriön olisi syytä selvittää, tulisiko rahoituksessa menetellä valtionavustuslain menettelysäännösten sijaan siten, kuin hankintalaissa säädetään.