Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan menettely

Kantelijat olivat moittineet asianajajaa muun ohella siitä, että asianajaja oli laiminlyönyt noudattaa kanteen nostamiselle säädettyä määräaikaa. Kantelijoiden mukaan asianajajan toimet eivät ole olleet enää perusteltuja sen jälkeen kun kanteen nostamisen määräaika oli umpeutunut.

Valvontalautakunta ei havainnut asianajajan menetelleen hyvän asianajajatavan vastaisesti eikä suosittanut asianajajan palkkion kohtuullistamista.

Oikeuskanslerin kirjeen johdosta valvontalautakunta käsitteli ja ratkaisi siltä aiemmin huomiotta jääneet määräajan menettämiseen liittyvät moitteet. Valvontalautakunta totesi asianajajan laiminlyöneen nostaa kanteen määräajassa ja antoi asianajajalle varoituksen hyvän asianajajatavan vastaisesta menettelystä. Valvontalautakunta ei antamansa ratkaisun johdosta arvioinut uudelleen aiemmin palkkioriita-asiassa antamaansa suositusta.

Oikeuskansleri katsoi määräajan ylittämistä koskevan ratkaisun seurauksena olleen ilmeistä, että myös valvontalautakunnan suorittamassa palkkion kohtuullisuuden arvioinnissa oli jäänyt huomioimatta arvioinnin kannalta olennaisia seikkoja. Ratkaisun johdosta olisi ollut johdonmukaista arvioida, onko valvontalautakunnan edelleen perusteltua asianajajan palkkion osalta katsoa, että asianajaja toimenpiteet ovat olleet toimeksiannon kannalta tarpeellisia siltä osin, kuin niitä on tehty kanteen määräajan laiminlyömisen jälkeisenä aikana. Asianajajan asiakkaan oikeusturvan kannalta on epätyydyttävää, jos asiakas joutuu riitauttamaan palkkion kohtuullisuuden yleisessä tuomioistuimessa tilanteessa, jossa ilmeiset puutteellisuudet palkkioriita-asian käsittelyssä olisivat korjattavissa valvontalautakunnan omin toimenpitein.

Oikeuskansleri saattoi menettelystä esittämänsä käsityksen valvontalautakunnan tietoon ja kiinnitti valvontalautakunnan huomiota vastaisen varalle huolellisuuteen ja johdonmukaisuuteen valvonta- ja palkkioriita-asioiden käsittelyssä.