Hyppää sisältöön

Suomen Asianajajaliiton entisen pääsihteerin menettely

Diaarinumero: OKV/1233/10/2020
Antopäivä: 7.12.2021
Ratkaisija: oikeuskansleri
Kohde: muu viranomainen tai julkista tehtävää hoitava
Toimenpide: huomautus

Suomen Asianajajaliiton pääsihteeri oli päättänyt ryhtyä Suomen Asianajaliiton yhteydessä toimivan valvontayksikön päällikön sijaiseksi.

Asianajajayhdistyksen yhteydessä toimivat riippumattomat valvontalautakunta ja valvontayksikkö, joille muun muassa kuuluvat asianajajalaissa säädetyt asianajajien toiminnan valvontaan liittyvät tehtävät. Valvontalautakunta käsittelee ja ratkaisee asianajajien valvonta-asiat sekä antaa suosituksen asianajajan ja hänen asiakkaansa välisestä palkkioriidasta.

Valvontayksikkö valmistelee valvontalautakunnassa käsiteltävät edellä mainitut tarkoitetut valvonta- ja palkkioriita-asiat. Valvontayksikön toimintaa johtaa valvonnasta vastaava lakimies, jonka tulee olla oikeustieteen muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisterin tutkinnon suorittanut henkilö, jolla on hyvä kokemus asianajotoiminnasta.

Oikeuskansleri katsoi, että valvontayksikön lakimiesten nimityksestä, valinnasta taikka sijaisuudesta päättäminen on julkinen hallintotehtävä. Se on myös hallintoasia, jonka käsittelyssä tulee noudattaa hallintolain esteellisyyssäännöksiä. Oikeuskansleri katsoi pääsihteerin menetelleen lainvastaisesti, kun hän oli päättänyt itse ryhtyä tähän tehtävään.

Pääsihteeri oli toiminut yhtä aikaa sekä valvontayksikön päällikön sijaisena että Asianajajaliiton pääsihteerinä.  Asianajajista annetun lain 6 a 5 §:n mukaan valvontayksikköön kuuluva toimihenkilö ei saa osallistua asianajajayhdistykselle kuuluvien muiden kuin valvontaan liittyvien asioiden hoitamiseen, jos osallistuminen voi vaarantaa valvontayksikön tehtävien hoidon riippumattomuutta ja puolueettomuutta.

Oikeuskansleri katsoi selvityksistä ja kanteluaineistosta ilmenevän, että pääsihteeri oli valvontayksikön päällikkönä vastannut kantelijalle tämän vireille panemissaan kanteluasioissa tai niihin liittyen sekä muutoinkin  - olkoonkin, että yleisellä tasolla – osallistunut valvontayksikön ratkaisutoiminnan ohjaamiseen siten, että toiminta samaan aikaan pääsihteerinä on oikeuskanslerin käsityksen mukaan ollut asianajajista annetun lain 6 a §:n 5 momentin vastaista.

Pääsihteeri on selvityksessään todennut, että asianajalain säännöksiä on noudatettu ”niin hyvin kuin se on ollut mahdollista”. Suomen Asianajajaliiton hallitus on puolestaan katsonut, että säännöksiä on ”olennaisin osin” noudatettu. Oikeuskanslerin tulkitsi selvityksiä siten, että molemmat selvityksenantajat myöntävät, ettei säännöksiä ole ainakaan kaikilta osin noudatettu.

Siitä huolimatta, että pääsihteeri on selvityksensä mukaan pidättäytynyt varsinaisesta ratkaisutoimintaan osallistumisesta, oikeuskansleri katsoi, että toimiessaan valvontayksikön vt. päällikkönä hänen toimintansa samanaikaisesti myös Asianajajaliiton pääsihteerinä on objektiivisesti arvioiden voinut vaarantaa valvontayksikön puolueettomuutta ja riippumattomuutta. Arviota ei muuta toiseksi se, että valvontayksikön selvityksen mukaan joiltakin osin päällikön tehtäviä on hoitanut määräaikainen toimihenkilö.

Virhe on lähtökohtaisesti luonteeltaan vakava ja voisi sen vuoksi tulla arvioitavaksi rikoslain 40 luvun 9 §:ssä tarkoitettuna virkavelvollisuuden rikkomisena.

Rikosvastuu edellyttää mainitun lainkohdan mukaan kuitenkin, että teko ei sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat huomioon ottaen ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen. Vähäisyyttä vastaan puhuvana seikkana oikeuskansleri piti sitä, että pääsihteerin toiminta sekä valvontayksikön päällikkönä että Asianajajaliiton pääsihteerinä on jatkunut suhteellisen pitkään, noin vuoden ajan. Selvityksistä ei ilmene, että hän olisi jollakin tavalla rajoittanut toimintaansa pääsihteerinä tuona aikana.

Vähäisyyden puolesta puhuu toisaalta se, että pääsihteeri on selvityksessään uskottavalla tavalla kertonut toiminnalleen syyt, jotka ovat liittyneet siihen, että hän ilmeisesti eräänlaiseksi henkilöstökriisiksi mieltämässään tilanteessa on pyrkinyt kokeneena ja aiemmin valvontayksikön päällikkönä toimineena turvaamaan valvontayksikön toiminnan sekä se, ettei hän ole osallistunut valvontayksikön keskeiseen tehtävään eli valvonta- ja palkkioriita-asioiden valmisteluun. Oikeuskansleri otti huomioon myös sen, ettei hän ole Suomen Asianajaliiton lisäselvityksen 10.11.2021 mukaan saanut ”erillistä palkkaa tai muuta korvausta valvontayksikön hallinnollisen esimiehen / päällikön tehtävien hoidosta hoitaessaan pääsihteerin tehtävää samaan aikaan”. Käytettävissä olevan aineiston perusteella hänen menettelystään ei ole ollut konkreettista haittaa.

Oikeuskansleri on näin ollen tutkinut pääsihteeri menettelyä vain laillisuusvalvonnallisesti toimituttamatta asiassa esitutkintaa. Oikeuskansleri hänen menettelyään kuitenkin siinä määrin vakavana, että hän antoi pääsihteerille hallintolain ja asianajajalain vastaisista menettelyistä huomautuksen.