Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan toimintakyky ja oikeusturvan toteutuminen

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyajat ovat olleet apulaisoikeuskanslerin tutkittavana jo vuodesta 2008 lähtien.

Edellisessä päätöksessään   6.4.2011  (OKV/15/50/2010) apulaisoikeuskansleri totesi, että lautakunnan saamien lisäresurssien, lainsäädäntömuutosten ja lautakunnan sisäisen kehitystyön avulla ruuhkautuminen pystyttiin pysäyttämään vuonna 2009 ja ruuhkaa oli saatu merkittävästi purettua vasta vuonna 2010. Kuitenkaan keskimääräinen käsittelyaika ei ollut vielä lyhentynyt siinä määrin, että sitä voitaisiin pitää kohtuullisena ja perustuslain 21 §:n 1 momentin säännöksen mukaisena. Lautakunnan tilanne oli vuoden 2010 aikana parantunut niin, että käsiteltävien asioiden ruuhkan purkaminen ja käsittelyaikojen lyheneminen kohtuullisiksi näytti mahdolliselta. Ministeriö, yhdessä lautakunnan kanssa, oli nyt myös ottanut ruuhkan purkamisen kokonaisvaltaisen, tavoitteellisen ja suunnitelmallisen kehitystyön kohteeksi. Lautakunnan toimintaa oli kuitenkin tarpeen edelleen seurata, koska sen tilanne ei ollut vielä perustuslain edellyttämä.

Sosiaali- ja terveysministeriö antoi  maaliskuussa 2012  apulaisoikeuskanslerin pyytämän lausunnon lautakunnan tulostavoitteiden saavuttamisesta ja lautakunnan tilanteesta vuoden 2011 lopussa.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että lautakunnan vireillä olevien asioiden määrä on vähentynyt merkittävästi. Vuoden 2008 lopussa asioita oli vireillä 30 281 ja huhtikuun 2012 lopussa 15 835.  Vireillä olevien asioiden määrän vähentyminen on edellytyksenä käsittelyaikojen lyhentymiselle kohtuullisiksi.

Asioiden käsittelyajat lautakunnassa ovat lyhentyneet, joskin varsin hitaasti. Valitusten keskimääräinen käsittelyaika oli pisimmillään tammikuussa 2009 (18,4 kuukautta). Vuoden 2010 keskimääräinen käsittelyaika oli 15,3 kuukautta ja vuoden 2011 11,8 kuukautta. Huhtikuussa 2012 ratkaistujen asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 291 päivää eli 9 kuukautta 21 päivää.

Ministeriö arvioi  lausunnossaan, että käsittelyaika lyhenisi kohtuullisena pidettyyn kuuteen kuukauteen vuoden 2013 aikana.  Käsittelyajat ovat siten lyhentyneet tämän tavoitteen mukaisesti ja nyt tilanne on varsin hyvä verrattuna pisimpiin käsittelyaikoihin.

Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan vuoden 2011 toimintakertomuksessa on todettu, että käsittelyaika on vieläkin pitkä kun otetaan huomioon etuuksien merkitys edunhakijoille. Tämä on myös apulaisoikeuskanslerin käsitys asiassa. Lautakunnan lisäresurssit ja toiminnan tehostaminen mahdollistavat kuitenkin käsittelyajan edelleen lyhenemisen sekä kohtuulliseen ja perustuslain 21 §:n 1 momentin vaatimusten mukaiseen käsittelyaikaan pääsemisen.

Ministeriön lausunnon mukaan lautakunnan määrärahataso kehyskaudelle 2013-2016 on korotettu siten, että lautakunnan pysyvä henkilöstöresurssi olisi 55 henkilötyövuotta. Aikaisemmalla määrärahan perustasolla lautakunnan pysyvä henkilöstöresurssi oli 47 henkilötyövuotta.   Lautakunnan vuoden 2011 toimintakertomuksen mukaan pysyvän määrärahan oikea mitoitus on jatkossa lautakunnan toiminnan tuloksellisuuden turvaamisen ehdoton edellytys.  Apulaisoikeuskansleri korosti jo päätöksessään 6.4.2011, että on erittäin tarkkaan harkittava sitä, mikä on sopiva henkilöstöresurssi normaalitilanteessa eli kun ruuhka on saatu purettua. Pysyvän määrärahan tulisi mahdollistaa sellaiset henkilöstöresurssit, että vireille tulevat asiat saataisiin käsitellyksi noin kuudessa kuukaudessa ja että asiat eivät alkaisi uudelleen ruuhkautua. Ruuhkautumisen osasyynä on pidettävä alimitoitettuja henkilöstöresursseja.

Ministeriön arvion mukaan 55 henkilötyövuoden henkilöstöresurssilla lautakunta pystyisi ratkaisemaan vuodessa noin 22 000 asiaa eli vuoden aikana vireille tulleet asiat. Aikaisemmin on käynyt ilmi, että vireille tulevien asioiden määrää on varsin vaikea ennustaa, mutta ministeriö on toisaalta ryhtynyt toimiin vireille tulevien asioiden vähentämiseksi. Ministeriön toteuttamat ja suunnittelemat lainsäädäntömuutokset ja muut toimenpiteet lautakunnassa vireille tulevien asioiden vähentämiseksi ovat kannatettavia myös hyvän hallinnon näkökulmasta. 

Apulaisoikeuskansleri on aikaisemmin arvostellut ministeriön toimintakertomuskannanotoissaan esittämiä ylimalkaisia arvioita sekä muun muassa ministeriön toteamusta, että lautakunnan tulee käytettävissä olevilla resursseilla ratkaista ruuhkaongelma itse.  Hän on todennut, että viimekätinen vastuu ja mahdollisuudet toimia resursseja lisäämällä tai ryhtyä laajempikantoisiin uudistuksiin on ministeriöllä, ja viitannut valtion talousarvioasetuksen 66 i §:ään, jonka mukaan kannanotossa ministeriön on lausuttava, mihin toimenpiteisiin lautakunnan on tarpeen ryhtyä ja mihin toimenpiteisiin ministeriö ryhtyy tilinpäätöksen johdosta ja tuloksellisuuden parantamiseksi.

Käytettävissä olleesta luonnoksesta ministeriön toimintakertomuskannanotoksi lautakunnan toimintavuodesta 2011 käy ilmi lautakunnan tilanne ja ministeriön esitykset lautakunnan ja ministeriön toimenpiteiksi tilinpäätöksen johdosta ja tuloksellisuuden parantamiseksi. Toimenpiteet ovat konkreettisia ja niistä ilmenee sekä lautakunnan että ministeriön vastuu lautakunnan tilanteen parantamisesta. Apulaisoikeuskansleri totesi, että mikäli luonnos päätyy sellaisenaan tai olennaisilta osiltaan kannanotoksi, antaa se aiempaa paremman pohjan lautakunnan tilanteen arvioimiseksi. 

Apulaisoikeuskansleri katsoi päätöksessä esitetyn arviointinsa perusteella, että ei ollut tarpeellista pyytää ministeriöltä erikseen lausuntoa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan tilanteesta ja tulostavoitteiden toteutumisesta vuoden 2012 lopussa, vaan hän tulee jatkossa seuraamaan asiaa tarpeen mukaan muun muassa oikeuskanslerinvirastoon tehtävien kanteluiden ja ministeriöön tulosohjauksen kautta kertyvän aineiston pohjalta.