Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehen esteellisyys hallintokantelun käsittelyssä

Apulaisoikeuskansleri saattoi käsityksensä sosiaali- ja terveysministeriön valvontajohtajan esteellisyydestä ministeriön ja valvontajohtajan tietoon.

Kantelussa oli arvosteltu sosiaali- ja terveysministeriön ja ministeriön valvontajohtajan menettelyä. Hänet oli nimitetty ministeriön valvontajohtajan määräaikaiseen virkasuhteeseen noin neljän ja puolen vuoden ajaksi vuosina 2018-2022. Valvontajohtaja oli ministeriössä työskennellessään ollut virkavapaalla aluehallintoviraston työsuojelun vastuualuejohtajan virasta. Sairaanhoitopiirin työsuojeluvaltuutettuna toimiva kantelija katsoi valvontajohtajan olleen esteellinen ratkaisemaan kantelijan ministeriölle tekemää hallintokantelua, jossa oli arvosteltu aluehallintoviraston vuonna 2020 tekemää työsuojelutarkastusta sairaanhoitopiiriin. 

Apulaisoikeuskansleri totesi, että vaikka virkamiehen subjektiivista puolueettomuutta ei voitaisi asettaa kysymyksenalaiseksi, tällaisessa asetelmassa voitiin objektiivisesti arvioiden nähdä ongelmia menettelyn puolueettomuuden kannalta. Virkavapaalla ollut valvontajohtaja oli käsitellyt ja ratkaissut hallintokantelun, jossa oli arvosteltu sitä hallintoviranomaista, jonka työsuojelun vastuualuejohtajana hän oli itse toiminut ja jota koskeva taustavirka hänellä oli hallintokantelua käsitellessään edelleen ollut. Menettelyn objektiivisuuden kannalta ongelmallisuutta lisäsi se, että kyseiseen kanteluun liittyvän, ministeriölle toimitetun aluehallintoviraston selvityksen oli laatinut henkilö, jonka entinen esimies aluehallintovirastossa valvontajohtaja oli ollut.

Apulaisoikeuskansleri katsoi asian arvioinnissa olevan merkitystä myös sillä, että valvontajohtaja oli aluehallintovirastossa toimiessaan keskustellut kantelijan kanssa kyseistä sairaanhoitopiiriä koskevista työsuojeluasioista. Vaikka keskustelut eivät olisikaan suoraan liittyneet kantelijan ministeriölle tekemään hallintokanteluun, oli valvontajohtaja keskustelujen kautta tullut tietoiseksi sairaanhoitopiirin ongelmista. Apulaisoikeuskanslerin näkemyksen mukaan tämä osaltaan konkreettisesti kytki valvontajohtajan aluehallintoviraston työsuojeluasioiden hoitoon siten, että luottamus hänen puolueettomuuteensa aluehallintovirastoa koskevan hallintokantelun käsittelyssä ministeriön valvontajohtajan ominaisuudessa oli saattanut objektiivisestikin arvioiden vaarantua.

Asiaa kokonaisuutena arvioiden apulaisoikeuskansleri katsoi, että edellä mainittujen näkökohtien johdosta syntyvää perusteltua epäilyä valvontajohtajan objektiivisesta puolueettomuudesta ei ollut mahdollista sulkea pois. Valvontajohtaja oli näin ollen hallintolaissa säädetyn ns. yleislausekejääviyden perusteella ollut esteellinen käsittelemään ja ratkaisemaan hallintokantelua, jossa oli arvosteltu aluehallintoviraston vuonna 2020 tekemää työsuojelutarkastusta sairaanhoitopiiriin. Valvontajohtajan olisi tullut oma-aloitteisesti pidättäytyä asian käsittelystä. Apulaisoikeuskansleri otti valvontajohtajan menettelyn moitittavuutta arvioidessaan kuitenkin huomioon ajallisen etäisyyden eli sen, että kyseinen aluehallintoviraston työsuojelutarkastus oli tehty 2,5 vuotta sen jälkeen, kun valvontajohtaja oli jo siirtynyt ministeriön palvelukseen.