Hyppää sisältöön

Sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön menettelyt pandemiatilanteessa tarvittavien suojainvarusteiden varastoinnin ja hankinnan ohjauksessa

Diaarinumero: OKV/155/70/2020
Antopäivä: 3.12.2020
Ratkaisija: oikeuskansleri
Kohde: valtioneuvosto tai ministeriö
Toimenpide: käsitys

Oikeuskanslerinvirastoon saapui keväällä 2020 useita kanteluita, joissa arvosteltiin sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön menettelyä pandemiatilanteessa tarvittavien suojainvarusteiden varastoinnissa ja hankinnassa. Oikeuskansleri päätti ottaa tutkittavakseen myös omasta aloitteestaan ministeriöiden menettelyn asiassa.

Oikeuskansleri kiinnitti ratkaisussaan sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön huomiota näkemyksiinsä etenkin ministeriöiden ja muiden toimijoiden välisen yhteistyön tärkeydestä sekä vastuunjaon selkeydestä. Valtioneuvoston johtamisen ja valmiussuunnittelun yleisen kehittämisen ja yhteensovittamisen tarkoituksessa oikeuskansleri lähetti ratkaisunsa tiedoksi myös pääministerille ja valtioneuvoston kanslialle.

Suojainvarusteiden hankinnan ja varastoinnin osalta oikeuskansleri totesi olevan ilmeistä, ettei valmius ollut riittävää uudenlaisessa COVID-19 tilanteessa. Huoltovarmuuden toiminnan organisointia, tavoitteellisuutta, tuloksellisuutta ja läpinäkyvyyttä tulisi edelleen parantaa ja vastuita ja päätöksentekoa selkeyttää.

Oikeuskanslerin mukaan tehtävien jakautuessa useille toimijoille on valtioneuvostosta annetun lain ja hallintolain mukaisessa viranomaisyhteistyössä tarpeen varmistaa, että yhteistyössä toimivalla toisella osapuolella on riittävät valmiudet toimeenpanoon. Ministeriön ohjausrooliin ja rooliin toimeksiantajana kuuluu myös tarvittaessa varmistaa tämä. Varmistamisvelvollisuus korostuu tilanteessa, jossa ohjaus ja toimeksiannot sisältävät määrällisesti tai laadullisesti tavanomaisesta poikkeavia toimintoja. Tavanomaista selvästi suuremmaksi kasvaneiden tukipyyntöjen vuoksi sosiaali- ja terveysministeriön olisi ollut perusteltua pyrkiä aktiivisemmin varmistamaan Huoltovarmuuskeskuksen toimintakapasiteettiä.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on jonkin verran epäselvyyttä aiheuttanut niin ministeriön organisaatio kuin myös ministereiden välinen työnjako. Pandemiariskeihin varautumisen kannalta olennaisia toimintoja jakautuu eri osastoille sekä myös sosiaali- ja terveysministerille ja perhe- ja peruspalveluministerille. Oikeuskanslerin mukaan jatkossa voi olla tarve arvioida sitä, olisiko perusteltua, että ministereiden tehtäväalueet sosiaali- ja terveysministeriössä olisi selkeämmin jaettu myös kriisijohtamisen näkökulmasta. Työnjaon tulee oikeudellisesti olla sellainen, että se mahdollistaa kriisitilanteissakin valtioneuvostolle ja ministeriölle kuuluvan johtamisen ja yhteistyön.

Pandemiariskeihin varautumisessa on ratkaisun mukaan välttämätöntä ottaa terveydenhuoltoa ja sen toimijoita selvästi laajempi näkökulma. Sosiaalihuollon toimintayksiköt esimerkiksi vanhustenhuollossa ovat olleet yksi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten keskittymä koronaviruksen aiheuttamassa epidemiassa. Siten sosiaalihuollon ja sen henkilöstön suojavälineisiin ja muuhun varautumiseen on ollut erityisen vahvoja perusteita. Sosiaalihuollon toimintakenttä on jo lainsäädännöstä johtuen huomattavasti hajanaisempi kuin terveydenhuollossa. Hallitus on ehdottanut tilanteen johdosta lainsäädäntötoimia. Lainsäädäntötoimien lisäksi on varautumissuunnittelussa tarpeen huolehtia riittävästä sosiaalihuollon ja sen tarpeiden tilannekuvasta ja valmiuden suunnittelusta sekä yleensä eri uhkatilanteissa erityisen haavoittuvassa asemassa olevien henkilöryhmien suojaamisen suunnittelusta.

Varautumissuunnittelussa on tärkeää, että suunnitelmia päivitetään uhkia ja riskejä koskevan muuttuvan tiedon perusteella riittävän tiiviisti. Varautumista johtavien ministeriöiden tulee myös yhteistyössä keskenään aktiivisella seurannalla ja yleisellä valvonnalla ja ohjauksella varmistaa, että suunnitelmat ovat ajan tasalla ja myös niiden tarkoittama materiaalinen valmius sekä yhteistyövalmiudet ovat olemassa.

Monimuotoisten ja nopeasti kehittyvien häiriötilanteiden hallinta edellyttää oikea-aikaista ja joustavaa reagointia. Toiminnan koordinointi ja tiedonkulku on varmistettava eri viranomaisten ja muiden turvallisuustoimijoiden aiempaa paremmalla yhteistoiminnalla.