Sisäministeriön ja sen poliittisen johdon menettely vuoden 2025 pakolaiskiintiön valmistelussa

Oikeuskansleri piti erittäin vakavina vuoden 2025 pakolaiskiintiön valmistelua kohtaan esitettyjä epäilyjä siitä, että sisäministeriön poliittinen johto olisi syyllistynyt syrjivän ohjeistuksen antamiseen ja olisi pyrkinyt priorisoimaan kristittyjä pakolaisia muslimimaista tulevien pakolaisten kustannuksella vuoden 2025 pakolaiskiintiön kohdentamisen valmistelussa. Pakolaiskiintiön kohdentamista koskeva linjaus koskee hyvin perus- ja ihmisoikeusherkkää asiaa. Oikeuskansleri piti päätöksen kohteena olevaa 29.5.2024–21.11.2024 välisenä aikana tehtyä vuoden 2025 pakolaiskiintiön kohdentamisen valmistelua epäonnistuneena. Tästä on osoituksena myös asiaa koskeva yhdenvertaisuusvaltuutetun kannanotto. Oikeuskansleri on riippumattomana ylimpänä laillisuusvalvojana tutkinut asian erityisesti valtiosääntö- ja hallinto-oikeudellisesta sekä rikosoikeudellisesta näkökulmasta ja arvioinut valmisteluun liittyviä rikosoikeudellisen ja muun virkavastuun kysymyksiä.
 
Asiassa kävi ilmi, että sisäministerin erityisavustaja oli itsenäisesti muuttanut valmistelun aikana pakolaiskiintiön kohdentamisen määriä eri pakolaisryhmien välillä. Oikeuskanslerin selvityksen perusteella ei ollut näyttöä siitä, että erityisavustaja tehdessään sisäministeriön poliittisen johdon linjausta pakolaiskiintiön kohdentamisesta olisi antanut kielletyllä tavalla merkitystä sille, mikä uskonto kyseisillä pakolaisryhmillä oli. Poliittista ohjausta samoin kuin kaikkea julkista toimintaa koskee vaatimus siitä, että toiminta voidaan perustella hyväksyttävillä perusteluilla. Objektiiviset perusteet linjauksille on hyvän hallinnon vaatimusten vuoksi kyettävä esittämään, jotta ratkaisu ei näytä mielivaltaiselta. Tältä osin perustelut ovat olleet riittämättömät ja niiden puutteet ovat synnyttänet epäillyn syrjinnästä. Oikeuskansleri kiinnitti tästä syystä sisäministerin erityisavustajan huomiota viranomaisen velvollisuuteen edistää yhdenvertaisuutta sekä yhdenvertaisuuden ja syrjinnän kiellon merkitykseen perustuslain ja Suomen koko valtiosäännön perustavanlaatuisina periaatteina. Oikeuskansleri kiinnitti lisäksi erityisavustajan huomiota hyvän hallinnon vaatimuksiin ja siihen, että viranomaisten tulee voida perustella toimintansa objektiivisesti hyväksyttävillä perusteluilla. Oikeuskansleri ei kuitenkaan katsonut, että erityisavustajan menettely olisi täyttänyt rikoksen tunnusmerkistön. Uskontoa ei oikeuskanslerin selvityksen perusteella käytetty asiassa lainvastaisella tavalla perusteena pakolaiskiintiön kohdentamiselle. Oikeuskanslerilla ei näin ollen ollut perusteita pyytää poliisia toimittamaan erityisavustajan menettelyn osalta esitutkintaa.
 
Lisäksi oikeuskansleri kiinnitti ministeri Rantasen huomiota siihen, että ministerin on riittävästi ohjattava ja valvottava valtiosihteerinsä ja erityisavustajiensa toimintaa sen varmistamiseksi, että poliittiset linjaukset tehdään myös tosiasiallisesti ministerivastuulla. Oikeuskansleri kiinnitti ministereiden huomiota siihen, että ministerin on itse linjattava merkittävät asiat, annettava niissä itse ohjaus virkamiehille sekä suoraan hyväksyttävä avustajiensa tekemät ratkaisut.
 
Ministeri Rantasen ja ministeri Ranteen osalta oikeuskansleri katsoi, ettei hänellä ollut käytettävissään olevan aineiston perusteella aihetta epäillä ministeri Rantasta tai ministeri Rannetta lainvastaisesta menettelystä ministerin virkatoimessa tai virkavelvollisuuden laiminlyömisestä. Hänellä ei myöskään ollut oikeudellisia perusteita katsoa, että sisäministeriön pakolaiskiintiöasiaa valmistellut virkamies olisi menetellyt virkatoimissaan lainvastaisesti.
 
Oikeuskansleri siis korosti, että kokonaisuutena arvioiden kyseisenä ajankohtana pakolaiskiintiön kohdentamisen valmistelu oli jälkikäteen arvioiden epäonnistunut. Sekä ministereiden että heidän poliittisten ja virkamiesavustajiensa tulee varmistaa, ettei heidän antamansa poliittinen ohjaus sisällä suoraan tai välillisesti syrjiviä elementtejä sekä varmistua siitä, ettei se myöskään synnytä epäilyjä syrjinnän mahdollisuudesta. Ministeri on poliittisessa ja oikeudellisessa ministerivastuussa myös esikuntansa toiminnasta kuten koko vastuualueellaan hallinnon asianmukaisesta toiminnasta ja järjestämisestä.  Koska asiassa syrjintäepäily oli syntynyt muun muassa valmistelun aikana laaditussa diaesityksessä käytetystä ilmaisusta ”kristittyjä”, oikeuskansleri painotti, että asioiden virkavalmistelussa ministeriössä on syytä noudattaa tarkkuutta käytetyissä ilmauksissa myös hallinnon sisäisen valmistelun aineistossa, jotta niiden perusteella ei voi syntyä epäilystä syrjinnästä tai muusta lainvastaisesta menettelystä.
 
Tulevien vuosien pakolaiskiintiön valmistelussa ja ulkomaalaislain uudistamistyössä tulee ottaa huomioon edellä esiintuodut sekä yhdenvertaisuuslainsäädännön soveltamiseen liittyvät näkökohdat. Vastuusuhteiden selkeyden kannalta olisi perusteltua, että valtioneuvoston yleisistunto tekisi linjauksen pakolaiskiintiön kohdentamisesta, jolloin linjaus dokumentoitaisiin ja tehtäisiin vakiintunein muodoin. Vaihtoehtoisesti ulkomaalaislaissa tulisi säätää, että sisäministeriö vahvistaa linjauksen pakolaiskiintiön kohdentamisesta.
 
Oikeuskanslerin päätöksen taustalla on yhdenvertaisuusvaltuutetun 5.3.2025 antama perusteltu kannanotto asiassa YVV/1933/2024, joka koski epäiltyä yhdenvertaisuuslain vastaista syrjintää uskonnon perusteella Suomen vuoden 2025 pakolaiskiintiön kohdentamisen valmistelussa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu vahvisti yhdenvertaisuuslain 19 §:n mukaisena perusteltuna kannanottonaan, että sisäministeriön poliittinen johto oli syyllistynyt syrjivän ohjeistuksen antamiseen pyrkiessään priorisoimaan kristittyjä pakolaisia muslimimaista tulevien pakolaisten kustannuksella vuoden 2025 pakolaiskiintiön kohdentamisessa. Yhdenvertaisuusvaltuutettu saattoi kyseisen perustellun kannanottonsa oikeuskanslerin tietoon ja arvioitavaksi.  Sisäministeriön virkamiesjohdon näkemyksen mukaan virkakunnan ja poliittisen johdon välinen valmistelu asiassa ei ole merkittävästi poikennut edellisistä vuosista eivätkä sisäministeri tai hänen poliittiset avustajansa ole antaneet asiassa sisäministeriön virkamiehille ohjetta tai käskyä syrjiä ketään uskonnon perusteella.