Rikosylikomisarion laatiman asiakirjan julkisuus

Kantelija oli kiinnittänyt oikeuskanslerin huomion sanomalehdessä olleeseen artikkeliin, jonka mukaan Keskusrikospoliisin rikosylikomisarion laatima eduskunnan hallintovaliokunnalle esittämä luottamuksellinen asiakirja, jossa muun muassa esitettiin tilastoja anastetuista ja kadonneista ampuma-aseista sekä ampuma-aseilla tehdyistä henkirikoksista, oli päätynyt julkiseen sähköiseen tietoverkkoon (internetiin). Asiakirjan ensimmäisellä sivulla oli leima, jossa luki Turvaluokiteltu III, Luottamuksellinen ja JulkL (621/1999) 24.1 §:n  k.

Selvityksessä ilmeni, että keskusrikospoliisin apulaispäällikkö oli tehnyt rikosylikomisarion menettelyä koskevan ratkaisun, jonka mukaan rikosylikomisarion laatima asiakirja ei sisältänyt yksilöityjä tietoja tietyistä rikosasioista, vaan yhteenvetoja ja tilastollista tietoa tietyntyyppisistä tapauksista. Asiakirja oli siten katsottava sisällöltään julkiseksi, riippumatta siihen liitetystä salassapitoa koskevasta leimasta. Päätöksen mukaan asiakirjan salassapitoa koskevan merkinnän tulisi vastata asiakirjan todellista sisältöä, joten asiakirjaa ei olisi tullut leimata salaiseksi pelkästään sen perusteella, että asiakirjan lähdemateriaalina oli käytetty salassa pidettävää tietoa. Apulaispäällikkö kiinnitti Keskusrikospoliisin nimissä rikosylikomisarion huomiota siihen, että asiakirjojen salassapito- ja turvaluokitusmerkintöjen tulee olla perusteltuja ja asianmukaisia.

Apulaisoikeuskanslerilla ei ollut aihetta arvioida rikosylikomisarion menettelyä toisin, kuin mitä Keskusrikospoliisin apulaispäällikkö oli päätöksessään tehnyt.  Huomioon ottaen, että Keskusrikospoliisi oli kiinnittänyt rikosylikomisarion huomiota hänen arvostelua ansaitsevaan menettelyynsä ja huomioon ottaen, että salaista viranomaistietoa ei ole näytetty toimitetun julkisuuteen, katsoi apulaisoikeuskansleri, ettei hänellä ollut aihetta ryhtyä enempiin toimenpiteisiin asiassa.