Rikosuhrimaksun määräämättä jättäminen

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti käräjätuomarin huomiota rikosuhrimaksun määräämistä koskevien säännösten noudattamiseen. Käräjäoikeus ei ollut määrännyt vastaajille rikosuhrimaksuja, vaikka se oli tuominnut heidät rangaistukseen rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus oli vankeutta.

Asiassa vastaajat oltiin jo määrätty suorittamaan rikosuhrimaksut toisessa rikosasiassa, jossa käsitellyt syytekohdat olivat olleet alun perin samalla haastehakemuksella kysymyksessä olevan rikosasian syytekohtien kanssa. Käräjätuomari katsoi, ettei asiassa ollut aiemman tuomion vuoksi lainmukaisia perusteita uusien rikosuhrimaksujen määräämiselle.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että mikäli eri rikosten liitännäisyyttä koskevat seikat saattaisivat estää rikosuhrimaksun määräämisen silloinkin, kun laissa säädetyt edellytykset sen määräämiselle täyttyvät, edellyttäisi maksun määräämistä koskevan kysymyksen ratkaiseminen harkintavallan käyttöä. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut luoda kattava ja yksinkertainen järjestelmä, jossa rikosuhrimaksu määrätään aina, kun laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Rikosuhrimaksut olisi siten tullut määrätä myös jälkimmäisessä tuomiossa.