Rikosilmoituksen kirjaamisvelvollisuus

Poliisin kenttäpartio oli epäiltyjen rikosten tapahtumapaikalla kieltäytynyt kirjaamasta asianomistajan pyytämää rikosilmoitusta ja kehottanut kantelijaa tekemään harkintansa mukaan ilmoituksen myöhemmin poliisiasemalle. Partio oli myös jättänyt kirjaamatta rikospaikalla olleiden muiden henkilöiden, eli epäiltyjen ja mahdollisten todistajien, henkilötiedot, mikä merkittävästi vaikeutti rikosten jälkikäteisselvittelyä.

Apulaisoikeuskansleri yhtyi Poliisihallituksen lausunnossaan esittämään käsitykseen, jonka mukaan rikosilmoituksen kirjaamisvelvollisuutta määrittelevä säännös ei jätä poliisille juurikaan harkintavaltaa rikosilmoituksen vastaanottamisen osalta. Kantelija oli yksilöinyt rikoksena pitämänsä tapahtuman sillä tavalla, että poliisipartiolle syntyi velvollisuus kirjata rikosilmoitus viipymättä.

Asianomainen poliisilaitos ilmoitti selvityksessään tulevansa kiinnittämään koulutuksessaan poliisipartioiden huomiota esitutkintakynnyksen ylittymisen, esitutkinnan viivytyksettömän aloittamisen ja rikosten ennaltaehkäisyn merkitykseen poliisitoiminnan ja rikoksen uhrin oikeusturvan kannalta.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisipartion ylikonstaapelin ja vanhemman konstaapelin huomion heidän arvostelua ansaitsevaan menettelyynsä.