Rangaistuksen tuomitseminen vanhentuneesta teosta

Oikeuskanslerin tuomioistuimiin kohdistaman laillisuusvalvonnan nojalla toimitetussa tarkastuksessa ilmeni, että vastaaja oli hänelle syyksi luetun laittoman uhkauksen ohella tuomittu 6.8.2011 tehdystä vahingonteosta. Ankarin rangaistus teosta on enintään vuosi vankeutta. Rikoslain 8 luvun 1 §:n mukaan syyteoikeus vanhentuu kahdessa vuodessa, jos ankarin rangaistus on sakkoa tai enintään vuosi vankeutta. Käräjäoikeudesta saadun tiedon mukaan tekoa koskeva haaste oli annettu vastaajalle tiedoksi 10.6.2014, eli vasta sen jälkeen kun syyteoikeus teosta oli jo vanhentunut.

Asiassa puheenjohtajana toiminut käräjätuomari myönsi selvityksessään tuomion olleen virheellinen, kun vastaaja oli tuomittu vahingonteosta siitä huolimatta, että syyteoikeus teosta oli vanhentunut. Puheenjohtaja kertoi virheen tapahtuneen huomaamattomuudesta. Jutun asianomistaja oli oleskellut ulkomailla, minkä vuoksi jutun käsittely oli viivästynyt. Ajankulumisen vuoksi vahingontekorikos oli vanhentunut.

Nyt kyseessä olevan kaltainen virhe voisi tulla arvioitavaksi rikoslain 40 luvun 10 §:ssä tarkoitettuna tuottamuksellisena virkarikoksena. Tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistö edellyttää, että teko ei ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat. Vähäisyyden arvioinnille ei ole lainsäädännössä tai lain esitöissä esitetty kriteerejä. Lain esitöiden mukaan säännöksillä ei ole tarkoin määriteltävissä, milloin virkavelvollisuuden rikkomista voidaan pitää vähäisenä ja sen arviointi jäisi näissä tapauksissa syyttäjäviranomaisen ja viime kädessä tuomioistuimen harkittavaksi. Asiaa koskevassa lakivaliokunnan mietinnössä todetaan, että hallituksen esityksen mukaan vähäisenä pidettäisiin lähinnä menettelytapaan liittyviä virheitä. Mietinnön mukaan viranomaisten tulee kuitenkin noudattaa tarkkaa harkintaa tuomioistuinmenettelyn käynnistämisessä tuottamuksellisten virkarikosten takia varsinkin silloin, kun on käytettävissä muitakin seuraamusmuotoja.

Rangaistuksen tuomitseminen teosta, josta rangaistusta lain mukaan ei voi enää seurata, on omiaan heikentämään luottamusta oikeudenhoitoa kohtaan. Tällaista virhettä on lähtökohtaisesti pidettävä luonteeltaan vakavana. Käräjätuomarin virheestä ei apulaisoikeuskanslerin käytettävissä olevien tietojen mukaan ollut aiheutunut vahinkoa kysymyksessä olevan rikosasian asianosaisille, koska hovioikeus oli hylännyt käräjäoikeuden syyksilukeman vahingonteon syyteoikeuden vanhentumisen perusteella ja vapauttanut vastaajan tältä osin tuomitusta rangaistuksesta.

Apulaisoikeuskansleri katsoi, että vaikka virhe oli omiaan vähentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja vaikka virhe oli tapahtunut käräjätuomarin tehtävien ydinalueella eli lainkäyttöratkaisun tekemisessä, virhettä oli edellä esitetyt näkökohdat huomioon ottaen pidettävä tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen tunnusmerkistön tarkoittamalla tavalla vähäisenä.

Valtioneuvoston oikeuskanslerista annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan jos virkamies, julkisyhteisön työntekijä tai muu henkilö julkista tehtävää hoitaessaan on menetellyt lainvastaisesti tai jättänyt velvollisuutensa täyttämättä, oikeuskansleri voi antaa asianomaiselle huomautuksen vastaisen varalle, mikäli hän ei harkitse olevan tarvetta syytteen nostamiseen.

Edellä kerrotuilla perusteilla apulaisoikeuskansleri antoi käräjätuomarille huomautuksen virheellisestä menettelystä rangaistukseen tuomitsemisessa.