Rangaistuksen tuomitseminen syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi huomautuksen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden käräjätuomarille, joka oli lukenut vastaajan syyksi syyteoikeudeltaan vanhentuneen rikoksen. Virhe oli tapahtunut käräjätuomarille huolimattomuudesta tilanteessa, jossa hän oli lukenut vastaajan syyksi rikoksen lievemmän tekomuodon kuin mistä syyttäjä oli vaatinut rangaistusta. Asia tuli oikeuskanslerin tietoon hovioikeuden ilmoittamana.

Rangaistuksen tuomitseminen rikoksesta, josta rangaistusta ei lain mukaan voi enää seurata, on omiaan heikentämään luottamusta lainkäyttötoiminnan asianmukaisuuteen ja vaarantaa merkittävästi vastaajan oikeusturvaa. Virhe on lähtökohtaisesti luonteeltaan vakava ja sijoittuu tuomarin tehtävien ydinalueelle eli lainkäyttöratkaisun tekemiseen. Tapauksessa virheestä ei kuitenkaan ollut aiheutunut vastaajalle vahinkoa ja se korjaantui hovioikeuden hylättyä syytekohdan. 

Vastaajan avustajana asiassa toiminut asianajaja ei ollut käräjäoikeuden tuomiosta valittaessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että hänen päämiehensä oli käräjäoikeudessa tuomittu syyteoikeudeltaan vanhentuneesta rikoksesta. Oikeuskansleri oli saattanut avustajan apulaisoikeuskanslerin sijaisen käsiteltävänä olleesta tuomarin menettelyä koskeneesta asiasta ilmi tulleen menettelyn Suomen Asianajajaliiton yhteydessä toimivan valvontalautakunnan tutkittavaksi. Valvontalautakunta oli arvioinut asianajajan menetelleen huolimattomasti ja siten hyvän asianajajatavan vastaisesti. Se antoi asianajajalle huomautuksen.