Rakennusvalvontaviranomaisten menettely oikaisuvaatimuksen käsittelyssä ja valvontatoimenpiteisiin ryhtymisessä

Apulaisoikeuskansleri antoi kaupungin rakennusvalvonnalle huomautuksen maankäyttö- ja rakennuslain, kuntalain ja hallintolain säännösten vastaisesta menettelystä. Rakennusvalvonta oli laiminlyönyt huolehtia kantelussa tarkoitetun oikaisuvaatimuksen saattamisesta viipymättä rakennusvalvontaviranomaisena toimivan rakennus- ja lupalautakunnan käsiteltäväksi. Lautakunta ei tämän vuoksi ollut voinut käsitellä oikaisuvaatimusta ja siinä tarkoitettua asiaa lain edellyttämällä tavalla kiireellisesti eikä ilman aiheetonta viivytystä.  Lisäksi hän saattoi rakennusvalvontaviranomaisten tietoon tehokkaan ja uskottavan viranomaisvalvonnan tärkeydestä esittämänsä näkökohdat.

Oikaisuvaatimuksen saaminen rakennus- ja lupalautakunnassa käsiteltäväksi oli kestänyt vuoden ja kuusi kuukautta. Tämä ei täyttänyt lain edellytystä oikaisuvaatimuksen kiireellisestä käsittelystä. Valvonta-asiaa ei myöskään ollut käsitelty ilman aiheetonta viivytystä.

Kaupunki oli selvityksessään perustellut asian viipymistä sillä, että vastaavanlainen asia oli samanaikaisesti hallinto-oikeuden arvioitavana sitä koskevan valitusasian käsittelyn yhteydessä ja se oli jäänyt odottamaan hallinto-oikeuden kannanottoa. Rakennus- ja lupalautakunta käsitteli oikaisuvaatimuksen sen jälkeen, kun apulaisoikeuskansleri oli pyytänyt kaupungilta selvitystä kantelun tutkimiseksi.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että oikaisuvaatimuksen käsittely on laissa säädetty kiireelliseksi muun muassa sen vuoksi, ettei asian kokonaiskäsittelyaika muodostuisi tarpeettoman pitkäksi.  Oikaisuvaatimus on välttämätön välivaihe ennen kuin asia voidaan saattaa valituksena hallintotuomioistuimen arvioitavaksi. Kaupungin käsitys siitä, että oikaisuvaatimuksen käsittelyä olisi mahdollista lykätä toista asiaa koskevan hallinto-oikeusprosessin ajaksi, ei täyttänyt lain edellytystä oikaisuvaatimuksen kiireellisestä käsittelystä.

Kantelussa arvosteltiin myös rakennusvalvonnan toimintaa valvontatoimenpiteisiin ryhtymisessä. Apulaisoikeuskanslerilla ei ollut oikeudellisia perusteita katsoa, että kaupungin rakennusvalvonta olisi menetellyt lainvastaisesti tai laiminlyönyt tehtäviään, kun se ei ollut asettanut uhkasakkoa tai ryhtynyt muihin hallintopakkokeinoihin siksi, että suunnitelmat olivat viipyneet. Lupahakemus oli kuitenkin jätetty vasta yli viiden kuukauden kuluttua kaupungin suunnitelman toimittamiselle asettaman määräajan päätyttyä. Apulaisoikeuskansleri totesikin, että tehokas ja uskottava viranomaisvalvonta edellyttää, että asetettuja määräaikoja seurataan aktiivisesti ja laiminlyönteihin puututaan.