Poliisin menettely vartijan määräaikaisen virkasuhteen täyttämisessä

Kantelija oli hakenut kahta poliisilaitoksessa avoinna ollutta vartijan määräaikaista virkaa. Poliisilaitoksesta ilmoitettiin kantelijalle, että hänet oli päätetty nimittää toiseen kyseisistä määräaikaisista virkasuhteista. Kantelija arvosteli erityisesti sitä, että apulaispoliisipäällikkö olikin muuttanut mieltään ja sittemmin jättänyt kantelijan nimittämättä.

Poliisilaitoksesta hankitun selvityksen mukaan kantelijaa ei ollut nimitetty kyseisiin virkasuhteisiin, koska kyse oli ollut aiempien määräaikaisten virkasuhteiden jatkamisesta ja virkasuhteita hoitaneet henkilöt olivat oikeutettuja jatkamaan niiden hoitamista. Apulaisoikeuskanslerin sijaisella ei ollut perusteita todeta apulaispoliisipäällikön ylittäneen harkintavaltaansa tai muutoin menetelleen lainvastaisesti jättäessään kantelijan nimittämättä kumpaankaan kyseisistä virkasuhteista.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kuitenkin totesi, että nimittämistä koskevista asiakirjoista ei lainkaan ilmennyt minkä vuoksi kantelijaa ei nimityksiin liittyneessä esittelymuistiossa esitetystä poiketen nimitettykään virkasuhteeseen. Asiakirjojen perusteella täysin avoimeksi jäi näin ollen se, millä perusteilla nimittävä taho, eli apulaispoliisipäällikkö oli poikennut muistiossa esitetystä. Perustelut nimityksille ilmenivät tosiasiallisesti vasta kantelun johdosta annetuista selvityksistä. Apulaispoliisipäällikön menettelyä voitiin apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan pitää kritiikille alttiina. Kun asiassa oli laadittu esittelymuistio, johon muun ohella sisältyi ansiovertailu, ja apulaispoliisipäällikkö poikkesi olennaisesti muistiossa esitetystä, hänen olisi tullut kirjallisesti perustella päätöksensä hallintolain mukaisesti.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen toi lisäksi esille, että siltä osin kuin kyse oli yhteydenotoista kantelijaan, nimitysmenettelyssä ei ollut kaikilta osin prosessin aikana menetelty asianmukaisesti. Kantelija oli viimeistään poliisilaitoksen henkilöstösihteeriltä saamansa sähköpostiviestin sisällöstä perustellusti voinut jäädä siihen virheelliseen käsitykseen, että hänet oli tosiasiallisesti valittu määräaikaiseen vartijan virkasuhteeseen ja että hän saisi asiasta nimittämiskirjan. Apulaisoikeuskanslerin sijainen oli samaa mieltä Poliisihallituksen kanssa siitä, että henkilöstösihteerin viestistä seurannut ilmeinen virheellinen käsitys kantelijan valinnasta virkasuhteeseen olisi tullut välittömästi korjata uudella yhteydenotolla kantelijaan asian tilan selvittyä. Tämä olisi hyvän hallinnon näkökulmasta ollut perusteltua erityisesti siitä syystä, että viestissä edellytettiin kantelijalta toimenpiteitä (joihin hän ryhtyikin), jotka sittemmin osoittautuivat tarpeettomiksi, kun kantelijaa ei virkasuhteisiin nimitettykään.

Poliisilaitos oli sittemmin yhdistynyt kahden muun poliisilaitoksen kanssa uudeksi poliisilaitokseksi. Apulaisoikeuskanslerin sijainen saattoi poliisilaitoksen virheellisestä menettelystä esittämänsä näkemykset poliisin tietoon lähettämällä jäljennöksen päätöksestään uuden poliisilaitoksen poliisipäällikölle.