Poliisin menettely salassapitomerkinnän tekemisessä

Kantelija arvosteli poliisilaitoksen menettelyä, koska hänen poliisilta tilaamaansa esitutkintapöytäkirjaan sisältyi asiakirja, jota ei ollut leimattu salaiseksi, vaikka se kantelijan mukaan sisälsi viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslain) mukaan salassa pidettäviä tietoja. Poliisilaitos ei kiistänyt sitä, että asiakirja sisälsi kantelijaa itseään koskeneita salassa pidettäviä terveystietoja. Kyseisen esitutkinnan tutkinnanjohtajan mukaan kantelija oli kuitenkin esitutkinnassa antanut suostumuksensa siihen, että kyseinen asiakirja liitettäisiin aikanaan julkiseksi tulevaan esitutkintapöytäkirjaan, minkä vuoksi poliisi ei ollut merkinnyt asiakirjaa miltään osin salassa pidettäväksi.

Apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että julkisuuslaki ei edellyttänyt salassapitomerkinnän tekemistä kantelijalle annettuun asiakirjaan, vaikka se sisälsi kantelijan sinänsä salassa pidettäviä, omia terveystietoja. Salassapitomerkinnän tekemättä jättäminen oli sen sijaan Poliisihallituksen ohjeistuksen vastaista, koska ohjeistuksen mukaan salassapitomerkintä tehdään esitutkintapöytäkirjaan sen valmistuessa. Apulaisoikeuskansleri piti ohjeen noudattamista suositeltavana salassapidon turvaamiseksi.

Apulaisoikeuskansleri korosti lisäksi päätöksessään mainitun perusteella, että tutkinnanjohtajan esittämä johtopäätös, että kantelija olisi antanut suostumuksensa hänen salassa pidettävien tietojensa antamiseen, oli virheellinen. Apulaisoikeuskansleri saattoi salassapitomerkinnän tekemisestä esittämänsä näkemykset tutkinnanjohtajan ja poliisilaitoksen tietoon.