Poliisin menettely rikosilmoituksen käsittelyssä

Kantelijan mukaan rikosilmoitus oli pidemmän aikaa ollut poliisissa "hukassa". Hankitusta selvityksestä ilmeni, että kantelija oli alun perin tehnyt rikosilmoituksensa syyttäjälle, joka oli siirtänyt asiakirjat asiassa poliisille keväällä 2011. Syyttäjä oli samalla suullisesti ohjeistanut poliisia muun ohella selvittämään, oliko asiassa aihetta aloittaa esitutkintaa.

Poliisissa asiakirjat oli siirretty poliisimieheltä, joka oli vastaanottanut ne syyttäjältä, toiselle poliisimiehelle, jonka oli tarkoitus toimia asian tutkinnanjohtajana. Viimeksi mainittu poliisimies oli kuitenkin olettanut, että asiakirjat koskivat jo ratkaistua asiaa. Hän ei siis ollut ymmärtänyt, että kyse oli ollut uudesta rikosilmoituksesta. Poliisi oli kirjannut rikosilmoituksen vasta maaliskuussa 2012 sen jälkeen, kun kantelija oli osoittanut poliisille asian käsittelyä koskeneen tiedustelun.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että kantelijan rikosilmoitus ei tosiasiassa ollut ollut "hukassa" siinä mielessä, että asiakirjat olisivat olleet kadoksissa. Olennaista sen sijaan oli, että kun poliisi ei heti kirjannut rikosilmoitusta ja aiottu tutkinnanjohtaja ei ymmärtänyt kyseessä olleen uusi rikosilmoitus, jäi rikosilmoitus kokonaan käsittelemättä maaliskuussa 2012 tapahtuneeseen kirjaamiseen asti. Asiaa ei näin ollen käsitelty lain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. Apulaisoikeuskanslerin mukaan asiakirjojen siirryttyä syyttäjältä poliisille, olisi poliisin viipymättä tullut kirjata rikosilmoitus ja ryhtyä syyttäjänkin edellyttämiin toimenpiteisiin. Apulaisoikeuskansleri korosti lisäksi, että asioiden käsittely poliisissa olisi tullut järjestää siten, että käsittelyn kannalta tärkeät tiedot välittyvät eteenpäin siirrettäessä asiakirjoja virkamieheltä toiselle.

Apulaisoikeuskansleri saattoi poliisin tietoon käsityksensä sen virheellisestä menettelystä rikosilmoituksen käsittelyssä.