Poliisin lahjoituksena vastaanottama henkilöauto

Kantelija pyysi oikeuskansleria selvittämään, oliko poliisin laillista tai muutoin sallittua ja hyvän tavan mukaista vastaanottaa yli 100 000 euron arvoinen lahja. Lahjoituksessa oli kyse yksityisen tahon poliisille lahjoittamasta henkilöautosta.

Oikeuskansleri totesi, että lahjoittaja oli tapauksessa liiketaloudellisin perustein toimiva taho, jolle mainonta kuului olennaisena osana sen varsinaista liiketoimintaa. Lahjoittajataho oli lahjoitetun auton rekisteritunnuksen myötä tunnistettavissa. Varsinkin ulkopuolisen tarkastelijan näkökulmasta asia oli oikeuskanslerin mielestä mahdollista näyttäytyä siten, että poliisihallinto mainosti lahjoittajaa käyttämällä kyseisellä rekisteritunnuksella varustettua autoa. Auto antoi lahjoittajalle näkyvyyttä, mikä itsessään saattoi antaa ulkopuoliselle tarkastelijalle vaikutelman, että poliisin toiminta ei olisi yhdenvertaista ja tasapuolista.

Kysymys oli ennen kaikkea yleisestä viranomaistoimintaa kohtaan tunnettavasta luottamuksesta. Viranomaisten on toimittavan niin, että kansalaisten luottamus viranomaisen toiminnan puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen ei vaarannu. Oikeuskansleri yhtyi eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen samankaltaisessa tapauksessa esittämään yleiseen näkemykseen, että tätä luottamusta voi vaarantaa - vaikkapa vääräkin - mielikuva, että viranomainen toimii asiassa jollain tavoin yhteistyössä lahjoittajan kanssa, mitä mielikuvaa voi vahvistaa esimerkiksi julkiset esiintymiset lahjoittajatahon kanssa. Oikeuskansleri pitikin perusteltuna sisäministeriön sisäisen tarkastuksen yksikön esittämää, jonka mukaan poliisin on syytä pidättäytyä normaalista poikkeavista ja/tai säännöllisistä julkisista esiintymisistä tai muusta yhteistyöstä lahjoittajien kanssa, ettei ulkopuolisille synny väärää kuvaa vastavuoroisuudesta.

Oikeuskansleri korosti, että poliisin, eli lahjoituksen vastaanottajan, tulisi myös arvioida, miltä lahjoitus ulkopuolisen tarkastelijan näkökulmasta näyttäytyy poliisin yhdenvertaisen ja tasapuolisen toiminnan sekä siihen kohdistuvan luottamuksen kannalta. Käsillä olevassa tapauksessa Poliisihallitus ei näyttänyt tätä arviota enemmälti tehneen, eikä sanottu harkinta ilmennyt myöskään kantelun johdosta annetusta Poliisihallituksen selvityksestä ja lausunnosta. Oikeuskansleri korosti lisäksi, että tulkinta siitä, mikä on hyväksyttävää ja tavanomaista on muuttunut vuosien saatossa, joten esimerkiksi aikaisempaan käytäntöön tai perinteisiin viittaaminen ei muodosta riittävää harkintaa tässä suhteessa.

Päätöksessä esitetyn perusteella oikeuskansleri yhtyi sisäministeriön poliisiosaston asiassa esittämään ja ministeriön oikeusyksikön kannattamaan ehdotukseen, että poliisihallinnossa arvioitaisiin poliisin saamia lahjoituksia kokonaisvaltaisesti ja tehtäisiin tarvittaessa nykyistä tarkemmat linjaukset lahjoitusten vastaanottamisesta.

Oikeuskansleri saattoi esittämänsä näkemykset poliisin toiminnan puolueettomuudesta ja riippumattomuudesta Poliisihallituksen tietoon. Poliisin saamien lahjoitusten kokonaisvaltaisesta arvioimisesta esittämänsä johdosta oikeuskansleri lähetti päätöksen lisäksi tiedoksi sisäministeriölle.