Poliisin ja syyttäjän menettely esitutkinnassa

Kanteluasiassa ilmeni, että asianomistaja oli kolmessa tapauksessa tehnyt rikosilmoituksen poliisille noin 14 kuukautta epäiltyjen rikosten tekoajankohtien jälkeen, eli noin 10 kuukautta ennen kuin syyteoikeus vanhenisi siltä osin kuin kyse oli epäillyistä kunnianloukkausrikoksista. Kun tutkinnanjohtaja sittemmin esitti syyttäjälle, että esitutkinta lopetettaisiin oli syyteoikeus näiltä osin ehtinyt vanhentua.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että hankitusta selvityksestä ei ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella mainittu aika (10 kuukautta) - ottaen huomioon asioiden laatu, laajuus ja yksilölliset tekijät sekä asiaan liittyvät ulkoiset tekijät - olisi ollut poliisille riittämätön esitutkinnan loppuunsaattamiseksi tai vaihtoehtoisesti esitutkinnan rajoittamisesityksen tekemiseksi syyttäjälle hyvissä ajoin ennen epäiltyjen kunnianloukkausrikosten syyteoikeuden vanhentumista.

Käytettävissä ollut aineisto huomioiden apulaisoikeuskanslerin sijainen katsoi riittäväksi toimenpiteeksi kiinnittää poliisilaitoksen huomiota velvollisuuteen toimittaa esitutkinta ilman aiheetonta viivytystä.

Asiassa ilmeni lisäksi, että siltä osin kuin yhdessä mainituista tapauksista oli kyse myös epäillystä tuottamuksellisesta virkasalaisuuden rikkomisesta syyttäjä oli tehnyt esitutkinnan rajoittamispäätöksen sillä perusteella, että syyteoikeus olisi vanhentunut kyseisestä virkarikoksesta kahdessa vuodessa. Syyttäjä oli tehnyt päätöksensä tutkinnanjohtajan rajoittamisesityksen mukaisesti.

Virkarikosten vanhentumisaika on lain mukaan vähintään viisi vuotta. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan oli siten selvää, että sekä tutkinnanjohtaja rajoittamisesityksessään että syyttäjä rajoittamispäätöksessään olivat erehtyneet käsillä olleen virkarikoksen vanhentumisajasta.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti tutkinnanjohtajan ja syyttäjän huomiota virkarikosten vanhentumisajan viiden vuoden vähimmäispituuteen.