Poliisin hälytystehtävän joutuisuus

Kantelija oli kiinnittänyt oikeuskanslerin huomiota maakuntalehdessä julkaistuun artikkeliin, jossa kerrottiin tapauksesta, jossa pienemmällä paikkakunnalla sijaitsevassa myymälässä tarvittiin apua näpistykseen syyllistyneen päihtyneen henkilön kiinni ottamiseksi. Artikkelin mukaan myymälähenkilökunta oli hälytyskeskukseen soitettuaan joutunut odottamaan poliisipartion saapumista kolme tuntia. Artikkelissa annetaan ymmärtää, että poliisin entistä pidemmät paikalletuloajat syrjäseuduilla johtuisivat poliisihallinnon organisaatiouudistuksista. Kantelija pyysi oikeuskansleria tutkimaan, ovatko eri paikkakuntien asukkaat samanarvoisessa asemassa poliisipalveluiden saatavuuden suhteen erityisesti henkeen ja terveyteen sekä omaisuuteen kohdistuvissa rikostapahtumissa.

Hankitun selvityksen mukaan poliisipartion paikalletulo käsiteltävänä olevassa tapauksessa oli kestänyt kaksi tuntia. Paikallisen poliisipäällikön antaman selvityksen mukaan aikaa oli pidettävä kohtuuttoman pitkänä. Tilastojen valossa poliisipartion olisi pitänyt saapua paikalle puolessa tunnissa. Selvityksen mukaan poliisin organisaatiouudistus ei ollut yleisesti ottaen pidentänyt poliisipartioiden paikalletuloaikoja. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on ollut kysymys poikkeustilanteesta, joka oli johtunut eräistä yhteensattumista. Selvityksen mukaan olisi ollut mahdollista lähettää partio nopeammalla aikataululla suuresta kaupungista, mutta tähän toimenpiteeseen ei ryhdytty muun muassa sen vuoksi, että kiinni otettu henkilö saadun ilmoituksen mukaan ei ollut väkivaltainen.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, ettei hänen tehtävänä ole ottaa kantaa poliisihallinnon organisaatiokysymyksiin ja erilaisten organisaatiouudistusten tarkoituksenmukaisuuteen eikä suoranaisesti myöskään poliisin voimavarojen riittävyyttä koskeviin kysymyksiin. Oikeuskanslerin tehtävänä on perustuslain 104 §:n mukaan valvoa, että virkamiehet noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa poliisiviranomaisten ei ollut näytetty menetelleen lainvastaisesti.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti kuitenkin kyseisen poliisilaitoksen huomion perustuslain 6 §:n, 9 §:n, 21 §:n ja 22 §:n sekä poliisilain 1 §:n ja 3 §:n säännöksiin, joista ilmenevien periaatteiden nojalla voidaan yleisellä tasolla asettaa sellainen vaatimus, että kansalaisilla on lähtökohtaisesti oikeus samoihin ja samantasoisiin poliisipalveluihin asuinpaikastaan riippumatta. Poliisihallinnon eri portaiden eräänä tehtävänä on huolehtia siitä, että mainitut kansalaisten oikeudet toteutuvat myös käytännössä.