Poliisilaitoksen menettely rikoskomisarion viran täyttämisessä

Kantelija arvosteli poliisilaitoksen menettelyä rikoskomisarion viran vakinaista nimitystä koskevassa asiassa. Kantelijan mielestä kyseistä virkanimitystä koskevassa nimitysmuistiossa ei ollut tasavertaisesti vertailtu hakijoita ja nimitysmuistio oli muutoinkin laadittu useilta osin puutteellisesti ja virheellisesti.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mielestä nimitysmuistiota voitiin pitää jossain määrin puutteellisena ja suppeana. Muistiota laadittaessa tulisi kiinnittää erityistä huomiota hakijoiden ansioiden tasapuoliseen selostamiseen, joten esimerkiksi hakijoiden samantyyppiset ansiot tulisi selostaa samassa laajuudessa. Joitakin kantelijan ansioita oli muistiossa selostettu kantelussa esitetyin tavoin puutteellisesti. Apulaisoikeuskanslerin sijainen korosti lisäksi, että ansiovertailu on suoritettava hakukuulutuksessa ilmenevin perustein ja vertailun on oltava tasapuolista, yhdenmukaista ja aidosti vertailevaa. Esimerkiksi sitä kokemusta, jolle oli annettu nimitysharkinnassa erityistä painoarvoa virkaan nimitetyn henkilön eduksi, olisi tullut laajemmin käsitellä myös kantelijan osalta.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen mukaan nimitysmuistio ei kerrotun perusteella täyttänyt kaikilta osin hallintolaissa päätöksen perustelemiselle asetettuja vaatimuksia. Apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti poliisilaitoksen huomiota hallintolain asettamiin vaatimuksiin päätöksen perustelemisessa sekä valtiovarainministeriön ohjeeseen nimitysmuistion laadinnassa.

Kantelija arvosteli lisäksi poliisilaitoksen menettelyä julkaista mainittua virkanimitystä koskeva nimitysmuistio poliisin sisäisessä intranetissä, jolla oli tuhansia käyttäjiä. Kantelija totesi tämän olevan eri käytäntö kuin muissa poliisilaitoksissa.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi näkemyksenään, että käsillä olleen nimitysmuistion ja siihen sisältyvän hakijoiden ansioita koskevan yhteenvedon henkilörekisteriluonne jäi vähintäänkin tulkinnanvaraiseksi. Apulaisoikeuskanslerin sijainen tulkitsi tilanteen niin, että vaikka nimitysmuistio ei tapauksessa olisi muodostanut henkilörekisteriä, olisi henkilötietolaki joka tapauksessa tullut sovellettavaksi, koska nimitysmuistion tällaisessa julkaisemisessa oli kyse henkilötietolaissa tarkoitetusta henkilötietojen automaattisesta käsittelystä.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen arvioi näin ollen nimitysmuistion julkaisemista poliisin sisäisessä intranetissä ennen kaikkea henkilötietolain säännösten näkökulmasta. Hänen näkemyksensä mukaan perusoikeuksiin kuuluvien julkisuusperiaatteen ja yksityisyyden suojan välisessä punninnassa  hänen päätöksessään esittämänsä yksityisyyden suojaan ja henkilötietojen käsittelyn rajoituksiin liittyneet argumentit olivat painavampia.

Sen sijaan, että poliisilaitos olisi tässä tapauksessa julkaissut nimitysmuistion kokonaisuudessaan poliisin sisäisessä intranetissä, apulaisoikeuskanslerin sijaisen mielestä oikeudellisesti perustellumpaa olisi ollut esimerkiksi laatia viranhakumenettelystä tietosuojavaltuutetun suosituksen mukainen erillinen tiedote, jossa olisi voitu tiedottaa mm. virkaan nimitetystä ja siitä, miten julkisuuslain mukaista tiedonsaantioikeutta viranhakuasiakirjojen osalta oli toteutettu. Varsinkin yhteiskunnallisesti merkittävien tehtävien osalta myös tehtäviin hakeneiden nimien julkaiseminen saattoi olla apulaisoikeuskanslerin sijaisen mielestä perusteltua. Apulaisoikeuskanslerin sijainen piti myös tietosuojavaltuutetun tavoin perusteltuna, että Poliisihallitus ohjeistaisi esimerkiksi poliisin sisäisen ja ulkoisen viestinnän käsikirjassa viranhakuasiakirjojen ja nimitysmuistioiden julkaisemiskäytännön yhtenäistämisestä valtakunnallisesti poliisiorganisaatiossa.