Poliisilaitoksen menettely henkilöstöhallintoasiassa

Poliisilaitoksen työsuojeluvaltuutettu arvosteli poliisilaitoksen menettelyä poliisitehtävien vaativuustason määräämisessä. Poliisilaitos oli hakiessaan poliisimiehiä vaativien tilanteiden toimintaryhmään houkutellut hakijoita lupaamalla palkkaa tietyn vaativuustason mukaan. Valituille poliisimiehille ei kuitenkaan sittemmin maksettu palkkaa kuulutuksessa mainitun vaan alemman vaativuustason mukaan. Poliisimiehet kokivat poliisilaitoksen menettelyn epäoikeudenmukaiseksi.

Selvityksessä kävi ilmi, että vaativien tilanteiden toimintaryhmän poliisimiehet oli sijoitettu poliisin palkkausjärjestelmän tietylle vaativuustasolle valtakunnassa vallitsevan käytännön mukaisesti. Kuulutukseen oli väärinkäsityksen seurauksena tullut maininta väärästä vaativuustasosta. Poliisipäällikön mukaan väärinkäsitys oli saanut alkunsa kun asiaa valmistellut ylikomisario oli soittanut poliisipäällikölle tämän ollessa automatkalla toiselle poliisiasemalle. Ylikomisario oli käsittänyt poliisipäällikön hyväksyneen uusien tehtävien asettamisen ehdottamalleen vaativuustasolle ja antanut alaiselleen komisariolle tehtäväksi laatia hakukuulutus. Mainittu komisario oli sitten laatinut kuulutuksen yhdessä erään ylikonstaapelin kanssa.

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisipäällikön huomion hallintolain 6 §:stä ilmenevään luottamuksen suojan periaatteeseen ja katsoi poliisipäällikön viaksi jääneen sen, ettei tämä ollut luonut poliisilaitokseen asianmukaisia menettelytapoja nimitysasioiden käsittelyä varten seuranta- ja valvontajärjestelmineen. Apulaisoikeuskansleri yhtyi myös Poliisihallituksen hallintoyksikön näkemykseen, jonka mukaan poliisipäällikön olisi tullut hakukuulutuksessa olleen virheen havaittuaan julkaista uusi virheetön kuulutus.