Pahoinpitelystä lähisuhteessa tulee kirjata rikosilmoitus

Apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisilaitoksen vakavaa huomiota velvollisuuteen kirjata pahoinpitelytapauksissa rikosilmoitus. Lisäksi hän kiinnitti huomiota velvollisuuteen huolehtia siitä, että asianomistaja saa riittävästi tietoa rikoksen uhriksi joutuneen tukipalveluista. Hän lähetti päätöksensä tiedoksi sisäministeriöön, Poliisihallitukseen ja Poliisiammattikorkeakouluun otettavaksi huomioon muun muassa poliisien koulutusta suunniteltaessa.

Turvakodin tekemässä kantelussa arvosteltiin sitä, että turvakodin asiakkaaseen kohdistuneesta pahoinpitelystä ei ollut poliisissa kirjattu rikosilmoitusta. Tapauksessa asiakas oli hälyttänyt poliisipartion paikalle ja epäilty tekijä oli kuljetettu poliisin säilöön. Asiakas oli sittemmin itse tehnyt asiasta rikosilmoituksen ja asia oli edennyt esitutkintaan.

Poliisilaitos myönsi selvityksessään, että se oli menetellyt virheellisesti. Poliisilaitoksen mukaan lieventävänä seikkana asiaa arvioitaessa voitiin kuitenkin pitää tapahtumapaikan "epäselviä olosuhteita”, jotka aiheutuivat pääosin molempien asianosaisten päihtymystilasta. Poliisilaitoksen selvityksestä oli lisäksi pääteltävissä näkemys, jonka mukaan voimassaolevasta lainsäädännöstä huolimatta kuvatun tyyppisestä perheväkivallasta on "turhaa" kirjata rikosilmoitusta, sillä "asiat eivät muutu, niin kauan kuin pariskunta on parisuhteessa". Asiassa kävi ilmi, että poliisi oli aikaisemmin useasti saanut kotihälytystehtävän kyseisten henkilöiden luokse.

Apulaisoikeuskansleri yhtyi poliisilaitoksen arvioon siltä osin kuin kyse oli velvollisuudesta kirjata rikosilmoitus. Asianosaisten päihtymystila ei vähennä tätä velvollisuutta. Lisäksi apulaisoikeuskansleri korosti, että toistuvat väkivallanteot eivät ole peruste olla kirjaamatta rikosilmoitusta. Päinvastoin ne ovat pikemmin osoitus myös vakavan väkivallan kohonneesta riskistä, joka edellyttää riskiarvion tekemistä. Poliisilaitoksen selvityksestä ei käynyt ilmi, että riskiarviota olisi tehty, asianomistajaa olisi informoitu lähisuhdeväkivallan kohteeksi joutuneiden tukipalveluista, ehdotettu hänen yhteystietojensa välittämistä tukipalveluihin, ohjattu muuten asianosaisia väkivalta- tai päihdetyön piiriin, arvioitu väliaikaisen lähestymiskiellon tarvetta, tai että poliisi olisi ollut yhteydessä muihin viranomaisiin. Asianomistajaa oli esitutkinnassa kuultu puhelimitse vasta noin kolme kuukautta tapahtumien jälkeen.

Apulaisoikeuskansleri totesi, että uhridirektiivissä, esitutkintalain säännöksissä ja Istanbulin sopimuksessa korostuu viranomaisten vastuu parisuhdeväkivaltaan puuttumisesta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Lisäksi niissä korostetaan tarvittavien tukitoimien aktiivista tarjoamista väkivallan uhrille. Tavoitteena on paitsi reagoida jo tapahtuneeseen väkivaltaan myös ennaltaehkäistä tulevaa väkivaltaa.