Päätösten perusteleminen ja luottamuksensuoja

Kantelijan omainen haki kaupungilta vammaispalveluna korvattavaksi asunnonmuutostöitä. Kaupungin viranhaltijan päätöksellä kustannuksia ei myönnetty korvattavaksi vammaispalvelulain perusteella. Oikaisuvaatimuksen johdosta perusturvajaosto hyväksyi vaatimuksen osittain. Rakennustarkastajan yhteydenoton myötä vammaispalvelulle tuli tieto, että rakennustarkastaja oli myöntänyt henkilölle korjausavustusta asunnonmuutokseen. Tämä oli ilmoittanut rakennustarkastajalle, ettei ottaisi avustusta vastaan, koska muutostyö maksettaisiin hänelle vammaispalvelusta. Korjausavustuksesta tiedon saatuaan perusturvajaosto käsitteli oikaisuvaatimuksen oma-aloitteisesti uudelleen ja päätti korjata aiemman päätöksensä ja pitää voimassa alkuperäisen kielteisen viranhaltijapäätöksen. Jaoston päätöksessä todettiin rakennustarkastajalta saadun sellaista uutta tietoa, jota hakijan olisi tullut antaa vammaispalvelulle jo hakemusta tehdessään. Päätöksessä todettiin hallintolain 50 §:n asiavirheen korjaamista koskeva säännös sekä se, että asianosaisen suostumusta virheen korjaamiseen ei tarvita, kun virhe on ilmeinen.

Perusturvajaoston oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan myönteiseen päätökseen ei ollut kirjattu perusteluja tai sovellettua lainkohtaa, eikä asianosainen ole päätöksen perusteella voinut päätellä, onko ratkaisu perustunut vammaispalvelulain säännöksiin vai muihin perusteisiin. Myös viranhaltijapäätöksen perustelut olivat puutteelliset, koska niissä ei otettu kantaa kaikkiin hakemuksessa esitettyihin vaatimuksiin. Apulaisoikeuskansleri katsoi, että mainittuja päätöksiä ei ollut perusteltu hallintolaissa edellytetyllä tavalla.

Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen toimien on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Tämä ns. luottamuksensuoja merkitsee, että henkilöllä tulee perustelluin edellytyksin olla oikeus luottaa viranomaisten toimintaan. Viranomaisella on mahdollisuus muuttaa päätöstään, jos siihen on laissa annettu mahdollisuus. Asiavirheen korjaamista koskevan hallintolain 50 §:n mukaan viranomainen voi poistaa virheellisen päätöksensä ja ratkaista asian uudelleen muun muassa, jos päätös perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen. Asianosaisen suostumusta korjaamiseen ei tarvita, jos virhe on ilmeinen ja se on aiheutunut asianosaisen omasta menettelystä.

Apulaisoikeuskansleri ei pitänyt selvänä, että perusturvajaoston myönteisen päätöksen voitaisiin katsoa perustuneen hallintolain 50 §:ssä tarkoitetulla tavalla selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen. Hän katsoi, ettei päätöksessä ollutta virhettä voitu pitää sillä tavoin ilmeisenä kuin pykälässä tarkoitetaan, eikä päätöstä ole ollut mahdollista korjata asianosaisen vahingoksi ilman hänen suostumustaan. Näin ollen perusturvajaostolla ei ole ollut lakiin perustuvaa oikeutta poistaa aikaisempaa päätöstään ilman asianosaisen suostumusta. Jaosto oli menetellyt vastoin hallintolain 50 §:n asiavirheen korjaamista koskevia säännöksiä sekä luottamuksensuojaperiaatteen vastaisesti. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti perusturvajaoston huomiota päätösten asianmukaiseen perustelemiseen sekä luottamuksensuojaperiaatteen noudattamiseen.