Pääministerin menettely vapaa-ajalla

Oikeuskansleri on antanut ratkaisunsa kanteluihin, joissa arvosteltiin pääministeri Sanna Marinin toimintaa vapaa-ajallaan.

Oikeuskanslerin valtioneuvoston jäseniksi nimitettyihin ministereihin kohdistamassa laillisuusvalvonnassa on kysymys ministerin virkatoiminnassa tapahtuneen menettelyn oikeudellisesta arvioimisesta. Menettelyn mahdollista moitittavuutta arvioidaan suhteessa ministerin virkavelvollisuuksiin sekä virka-aseman asettamiin oikeudellisiin vaatimuksiin. 

Virkavelvollisuuden rikkomisesta on kyse silloin, jos virkavastuulla toimiva henkilö toimii vastoin yksilöidystä säännöksestä tai määräyksestä suoraan ilmenevää velvollisuutta tai jos virkavastuulla toimiva henkilö toimii vastoin velvollisuutta, joka on asian laatuun nähden riittävän täsmällisesti pääteltävissä häntä virantoimituksessa velvoittavista säännöksistä tai määräyksistä.

Oikeuskanslerin ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että ministerin menettely voi tulla lainvalvonnallisesti arvioitavaksi lähinnä silloin, kun kyse on ministerin virkatoimista. Jotta laillisuusvalvonta voisi ulottua myös ministerin varsinaisten virkatointen ulkopuoliseen menettelyyn, menettelyllä tulisi olla oikeudellisesti merkityksellinen yhteys ministerin virkatoimiin. Menettelyn kuulumista laillisuusvalvonnan piiriin on tällöin arvioitava tapauskohtaisesti.

Kanteluissa tarkoitetussa menettelyssä on kyse pääministerin toiminnasta vapaa-ajalla. Kanteluissa ei ole yksilöidysti esitetty, että jokin pääministerille kuuluva konkreettinen virkatehtävä olisi kanteluissa tarkoitettuna ajankohtana jäänyt hoitamatta tai että jonkin sellaisen tehtävän hoitaminen olisi vaarantunut. Kanteluissa esiin nostetulla pääministerin vapaan perumisella ei ole tämän vuoksi asian arvioimisen kannalta merkitystä. Valtioneuvoston yleisistunto määrää ministerien sijaisuusjärjestyksen ja valtioneuvoston toimintakyvystä huolehditaan tarvittaessa sijaisjärjestelyin silloin, kun virkatehtävien hoitaminen sitä edellyttää.

Virkamiehille virkamieslain 14 §:ssä säädetty käyttäytymisvelvollisuus ei koske ministereitä. Ministerin vapaa-ajan viettoon kuuluvien moraalisten ja yhteiskunnallisten seikkojen arviointi kuuluu kansanvaltaisessa ja parlamentaarisessa hallitustavassa lähtökohtaisesti eduskunnalle. Ministeri kantaa käyttäytymisestään poliittista vastuuta eduskunnan luottamuslauseäänestyksissä. Poliittinen vastuu punnitaan myös määräajoin demokraattisissa vaaleissa. 

Oikeuskanslerin tehtäviin ylimpänä laillisuusvalvojana ei kuulu ministerin toiminnan moraalin taikka ministerin poliittista uskottavuutta ja hänen nauttimaansa luottamusta koskevien kysymysten arviointi. 

Edellä kerrotun perusteella oikeuskanslerilla ei ole aihetta epäillä pääministeriä lainvastaisesta menettelystä ministerin virkatoimessa tai virkavelvollisuuden laiminlyömisestä.