Pääministerin menettely Eurooppa-neuvoston kokouksessa

Oikeuskansleri Tuomas Pöystin mukaan pääministeri Sanna Marin ei toiminut lainvastaisesti pyytäessään Ruotsin pääministeriä välittämään Suomen näkemyksiä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Oikeuskanslerinvirastoon saapui lukuisia kanteluita, joissa epäiltiin pääministerin toimineen Suomen perustuslain vastaisesti. 

Eurooppa-neuvoston kokous järjestettiin 15.-16.10.2020 Brysselissä. Pääministeri Marin sai 16.10. aamupäivällä tiedon altistuneensa eduskunnassa covid-19 –taudille. Tästä syystä ja valtioneuvoston turvallisuusjohtajan suosituksen mukaisesti pääministeri poistui pikaisesti ja ennakoimattomasti kokouksesta vähän ennen sen päättymistä. Covid-19-altistuksista annetut kansalliset toimintaohjeet koskevat myös ministereitä. 

Kokouskeskusteluissa puhuttiin tuolloin EU:n ja Afrikan välisistä suhteista. Pääministeri Marin oli jo ehtinyt käyttää puheenvuoron, jossa hän esitti Suomen näkemykset. Eurooppa-neuvoston vakiintuneiden toimintatapojen mukaisesti pääministeri Marin pyysi suullisesti Ruotsin pääministeriä välittämään tarvittaessa Suomen näkemyksiä.

Oikeuskanslerin mukaan pääministerin menettelyä on arvioitava Suomen perustuslain 66 §:n lisäksi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 ja 15 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 235 artiklan mukaisesti. Suomen perustuslaki tunnustaa Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa ja siten myös unionin oikeusjärjestyksen sekä sen ensisijaisuuden.

Perustuslain 66 §:n 2 momentin mukaan pääministerin tehtävänä on edustaa Suomea Eurooppa-neuvostossa. Pääministerin sijaistamisesta säädetään yleisesti perustuslain 66 §:n 3 momentissa, jonka mukaan pääministerin ollessa estyneenä hänen tehtäviään hoitaa pääministerin sijaiseksi määrätty ministeri ja tämänkin ollessa estynyt virkavuosiltaan vanhin ministeri.

Perustuslain esityöt näyttäisivät ottavan lähtökohdaksi sen, että Suomen edustajana Eurooppa-neuvoston kokouksissa voisi toimia myös pääministerin sijaiseksi määrätty ministeri. Euroopan unionin perussopimukset eivät tällaista sijaistamista tunne.

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiota edustaa Eurooppa-neuvostossa valtion- tai hallituksen päämies. Sopimuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaan Eurooppa-neuvostoon kuuluvat jäsenvaltioiden valtion- tai hallitusten päämiehet sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja komission puheenjohtaja.

Valtioneuvoston kanslian eduskunnan valiokunnille toimittaman muistion mukaan EU:n perussopimukset eivät mahdollista sitä, että Eurooppa-neuvoston kokoukseen osallistuisi jäsenvaltiosta muu edustaja kuin valtion- tai hallituksen päämies. Osallistujamäärä on rajattu yhteen päämieheen jäsenvaltiota kohden, ja kullakin jäsenvaltiolla on kokoussalissa ainoastaan yksi paikka. Estyneen päämiehen paikka jää Eurooppa-neuvoston kokoussalissa tyhjäksi. Sitä ei ole mahdollista osoittaa toiselle kansallisen valtuuskunnan jäsenelle. 

Vakiintuneena käytäntönä on, että estyneenä oleva valtion- tai hallituksen päämies pyytää toisen jäsenvaltion päämiestä välittämään tarvittaessa Eurooppa-neuvoston kokouksessa ensin mainitun jäsenvaltion kantoja. Yleensä päämies esittää pyynnön samanmielisen tai naapurijäsenvaltion päämiehelle. Kukin jäsen voi edustaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 235 artiklan 1 kohdan mukaan vain yhtä muuta jäsentä äänestyksessä. 

Eräissä kanteluissa esitettiin, että eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppuraisen olisi tullut sijaistaa pääministeriä. Oikeuskansleri toteaa ratkaisussaan, että ministeri Tytti Tuppurainen, joka on pääministerin sijaisuusjärjestyksessä 12. sijainen, ei olisi voinut eräissä kanteluissa esitetyllä tavalla toimia Eurooppa-neuvoston kokouksessa pääministerin sijaisena edes Suomen perustuslain mukaan.

Oikeuskansleri korostaa ratkaisussaan, että pääministerin noudattama menettely Eurooppa-neuvoston kokouksessa ei poistanut hänen parlamentaarista vastuutaan eduskunnalle. Pääministeri on ollut Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen 21.10.2020 eduskunnan suuren valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan kuultavana ja selostanut suullisesti toimintaansa myös Suomen edustautumisen osalta. Lisäksi asiasta on annettu valiokunnille kirjallinen selvitys. Selvitys ei ole aiheuttanut toimenpiteitä.