Pääministerille virka-asuntoon sisältyvinä tarjotut ateriapalvelut

Apulaisoikeuskanslerin sijainen antoi valtioneuvoston kanslialle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä valtion varoista pääministerille kustannettuja ateriapalveluita koskeneessa asiassa.

Valtioneuvoston kanslia oli lähes puolentoista vuoden ajan kustantanut pääministeri Sanna Marinille ja tämän perheelle pääministerin virka-asuntoon liittyvänä palveluna aamiaistarvikkeita ja kylmänä toimitettuja aterioita, joiden arvon Marin sittemmin oli maksanut takaisin valtioneuvoston kanslialle. Asiasta ylimmille laillisuusvalvojille tehdyissä kanteluissa arvosteltiin sitä, ettei kyseiselle ateriapalvelulle ollut ollut laillista perustetta. 

Valtioneuvoston kanslian käsityksen mukaan ministeripalkkiolakiin sisältyvää säännöstä pääministerin asuntoedusta oli säännöksen voimaantulosta asti tulkittu ja voitu tulkita siten, että se mahdollisti mainittujen ateriapalvelujen kustantamisen valtion varoista. Kanslian mukaan ateriapalveluja oli pääministereille tarjottu toistakymmentä vuotta ilman, että kanslian tulkintaa oli tuona aikana kyseenalaistettu. 

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen näkemyksen mukaan valtioneuvoston kanslian tulkinta ei kuulunut sen asiassa soveltaman säännöksen oikeudellisesti mahdollisiin merkityssisältöihin. Tulkinta ei saanut tukea säännöksen sanamuodosta, lainvalmistelutöistä tai muistakaan oikeuslähteistä. Kanslia oli säännöstä soveltaessaan ylittänyt harkintavaltansa ja sen pääministerille tarjoama ateriapalvelu oli ollut lakiin perustumaton. Apulaisoikeuskanslerin sijaisen arvion mukaan valtioneuvoston kanslian menettely on ollut omiaan heikentämään kansalaisten luottamusta viranomaistoimintaan ja valtion varojen käytön asianmukaisuuteen.

Apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi päätöksessään, että asiassa arvioitavana olleen kaltaisissa verraten rajatun virkamiesjoukon käsiteltävinä olevissa asioissa, joissa viranomaisen menettely ei lähtökohtaisesti juurikaan altistu julkiselle kontrollille ja joihin ei liity myöskään varteenotettavaa asianosaiskontrollia, olisi asiaa hoitavien virkamiesten erityisen perusteltua aika ajoin kiinnittää oma-aloitteisesti huomiota toiminnan oikeudellisiin perusteisiin.

Marin ei antamansa selvityksen mukaan ollut osallistunut asuntoetua ja siihen kuuluvia palveluita koskevaan päätöksentekoon tai niitä koskevaan ohjeistamiseen. Valtioneuvoston kanslian virkamiehet olivat suullisesti perehdyttäneet Marinin pääministerin virka-asunnon käyttöön ja palveluihin.

Apulaisoikeuskanslerin sijaisen arvion mukaan Marinilla oli ollut oikeus luottaa virkamiehiltä saamaansa perehdytykseen ja arvioon hänelle tarjottujen palveluiden lainmukaisuudesta. Marinin menettely asiassa ei antanut aihetta apulaisoikeuskanslerin sijaisen toimenpiteisiin. Apulaisoikeuskanslerin sijainen lähetti kuitenkin Marinille tiedoksi päätöksensä, joka sisälsi hänen pääministerin virka-asuntoa ja siihen sisältyviä palveluita sääntelevästä lainkohdasta esittämänsä oikeudellisen arvioinnin.