Oikeusministeriön menettely kirjoitukseen vastaamisessa

Kantelija oli toimittanut oikeusministeriöön kirjoituksensa, jota ministeriö ei kantelijan mukaan ollut lainkaan käsitellyt tai ratkaissut.

Asiasta ministeriössä vastuussa olleen neuvottelevan virkamiehen antaman selvityksen mukaan kantelijan kirjoitukseen ei ollut vastattu sen sisällön ja selvityksessä muutoin esille tuodun perusteella.

Oikeuskansleri totesi, että kantelija oli esittänyt kirjoituksessaan selkeitä vaatimuksia oikeusministeriölle. Ilmeistä oli, että kantelija oli jäänyt epätietoiseksi siitä, mitä hänen kirjoitukselleen oli ministeriössä tapahtunut. Kantelijan kirjoituksen luonteen ja asiallisen sisällön perusteella oikeuskansleri ymmärsi toisaalta sen, että jossain määrin tulkinnanvaraista oli, mitä kantelijan kirjoitukseen olisi ollut tarkoituksenmukaista vastata. Oikeuskanslerin mielestä selvityksessä esitetyistä seikoista ei kuitenkaan suoraan voinut tehdä sitä johtopäätöstä, että kantelijan kirjoitukseen olisi voinut jättää kokonaan vastaamatta.

Asiaa kokonaisuutena arvioiden oikeuskansleri katsoi, että perustuslain 21 §:ssä turvatun hyvän hallinnon periaatteen näkökulmasta olisi perusteltua ollut kirjallisesti vastata kantelijalle - niiltä osin kuin kirjoitukseen olisi ollut mahdollista ja tarkoituksenmukaista vastata - ottamalla huomioon oikeuskanslerin päätöksessä esille tuodut kirjoituksiin vastaamista koskevat yleiset näkökohdat.

Oikeuskansleri saattoi esittämänsä näkemykset hyvän hallinnon vaatimuksista kirjoituksiin vastaamisessa asiaa käsitelleen neuvottelevan virkamiehen tietoon.