Oikeusministeriön hallinnonalalla toimivien erityisviranomaisten tuki- ja hallintotehtävien uudelleen järjestäminen

Oikeuskansleri antoi lausunnon selvityksestä, joka koskee oikeusministeriön hallinnonalalla toimivien erityisviranomaisten, kuten tasa-arvo-, yhdenvertaisuus-, tietosuoja- ja tiedusteluvalvontavaltuutetun, tuki- ja hallintotehtävien uudelleen järjestämistä. Oikeuskansleri piti lausunnossaan selvityksessä esitettyjä tavoitteita uudelleen järjestämiselle sinällään kannatettavina, vaikkakin totesi olevan syytä tunnistaa näiden erityisviranomaisten (ml. mm. Onnettomuustutkintakeskus, kuluttajariitalautakunta, konkurssiasiamies) keskinäinen erilaisuus ja niiden tehtävien hoidon asettamat vaatimukset organisoinnille.

Lausunnossa arvioitiin selvityksen johtopäätöksiä laillisuusvalvonnan näkökulmasta kiinnittäen huomiota ehdotetun järjestämismallin oikeudellisiin edellytyksiin sekä järjestämismallin toimivuuteen ylimmän laillisuusvalvojan valvonnan kannalta. Oikeuskansleri viittasi aikaisempaan lausuntoonsa vanhusasiavaltuutetun toiminnon perustamisesta (3.12.2020 OKV/2383/21/2020), jossa hän kiinnitti huomiota siihen, että useille pienille erityisvaltuutetuille perustuva järjestelmä osaltaan johtaa suomalaisten perus- ja ihmisoikeustoimijoiden joukon hajanaisuuteen. Oikeusministeriön hallinnonalan erityisvaltuutettujen kokoaminen yhteen virastoon ehdotetulla tavalla voi oikeuskanslerin mukaan luoda pohjaa myös toiminnan synergiaan, vaikka kyse onkin toiminnassaan itsenäisistä viranomaisista.

Oikeusministeriön hallinnonalan erityisviranomaisten tehtävät asettavat korkeita vaatimuksia niiden aseman ja toiminnan itsenäisyyden ja riippumattomuuden turvaamiselle. Näin on erityisesti valvontaviranomaisten eli erityisvaltuutettujen ja turvallisuustutkintaa tekevän Onnettomuustutkintakeskuksen osalta. Selvityshenkilön ehdottama malli erityisviranomaisten kokoamisesta uuteen virastoon, johon kuuluisi myös erityinen hallinnollisista tukipalveluista vastaava hallintopalveluyksikkö, on kokonaan uudenlainen julkishallinnon organisointimalli, jolle ei löydy täysin rinnasteista vastinetta voimassa olevasta lainsäädännöstä. Ehdotettu virastomalli on siinäkin mielessä omanlaisensa, että virasto muodostuu käytännössä ainoastaan hallintopalveluyksiköstä itsenäisten erityisviranomaisten sijoittuessa viraston ”yhteyteen”. Ehdotettu organisointimalli ja hallinnollisten palvelujen keskittäminen edellyttävät toimintojen ja vastuunjaon huolellista selvittämistä jatkovalmistelussa. Selvityksessä hahmotellussa mallissa tehtävien ja vastuiden jako ei näyttäisi kaikilta osin vielä toteutuvan selkeänä ja riittävän yksiselitteisenä.

Viraston muodollisen päällikköjohdon puuttuminen, tehtävien ja vastuunjaon jakautuminen esimerkiksi erityisviranomaisten henkilöstöasioissa, tiedonhallinnassa, tietosuojassa, arkistonmuodostuksessa ja toimitilaratkaisuissa sekä erityisvaltuutettujen lakisääteisiin tehtäviin kuuluvan valvontavallan kohdentuminen myös heidän omaan ”emovirastoonsa” vaikuttavat laillisuusvalvonnan näkökulmasta erityisesti seikoilta, joihin on syytä jatkovalmistelussa kiinnittää huomiota. jatkovalmistelussa tulee myös käydä läpi erityisviranomaisten aseman järjestämiseen vaikuttavat kansainväliset velvoitteet ja EU-sääntely.