Oikeuskansleri Tuomas Pöystin esittelypuheenvuoro eduskunnan täysistunnossa: oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2021
Valtioneuvoston oikeuskansleri Tuomas Pöystin esittelypuheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 15.9.2022, lähetekeskustelu: Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2021, K 19/2022 vp
Puhuttaessa muutokset mahdollisia, tarkka puheenvuoron kirjaus eduskunnan täysistunnon 15.9.2022 pöytäkirjassa.
Arvoisa puhemies,
valtioneuvoston oikeuskanslerille on perustuslaissa uskottu ylimpään hallitusvaltaan kohdistuva riippumaton laillisuusvalvonta. Osa tehtävää on ennakollinen säädösvalvonta ja muu lainvalmistelun laillisuusvalvonta. Lainvalmisteluhan on tärkeimpiä valtioneuvoston valtiosääntöisiä tehtäviä.
Laillisuusvalvonnan tulee vastata suomalaisen yhteiskunnan odotuksiin. Professori Mikael Hidén kirjoitti vuonna 1974 julkaistussa tutkimuksessaan Säädösvalvonta Suomessa, ettei lakien säätämisjärjestyksen valvontaa ole mielletty juurikaan oikeuskanslerin tehtäväksi. Tutkimukseen haastatelluista aikaisemmista oikeuskanslereista vain Olavi Honka toi esille, että oikeuskanslerin kuuluisi valvoa oikeaa säätämisjärjestystäkin lain valmisteluvaiheessa. Vuonna 2022 suomalainen yhteiskunta odottaa oikeuskanslerin riittävän jämäkästi valvovan hallituksen esitysten sekä valtioneuvoston ja tasavallan presidentin asetusten perustuslainmukaisuutta ja hyvää lainvalmistelutapaa lainvalmistelussa.
Laillisuusvalvontakäytännössä tunnistetun seitsemän tyyppitapauksen ja menettelyiden kuvauksen kautta kerron puheenvuorossani, missä tapauksissa ja miten nykyisin tartumme puutteisiin hallituksen esityksissä ja asetusehdotuksissa. Tyyppitapaukset ovat 1) esityksellä ei ole olennaista perustuslakiliityntää ja lainsäätäjällä on laaja harkintavalta, 2) perustuslain kannalta ongelmaton esitys, 3) vakiintuneen perustuslain tulkinnan puitteisiin valmisteltu perustuslain tulkintaa sisältävä esitys, 4) uutta ja jännitteistä perustuslain tulkintaa mutta lainsäätäjän liikkumavaraa sisältävä esitys, jossa hallitus hakee uusia tulkintoja, 5) säätämisjärjestyskysymyksestä vakiintuneen perustuslain tulkinnan muuttamista avoimesti tavoitteleva hallituksen esitys – demokratiassa hallituksella on ja pitää olla tähän oikeus, ja kansanvallassa lainsäätäjällä on harkintavaltaa, 6) perustuslain kannalta olennaisesti puutteellinen esitys ja 7) selvästi perustuslain tai pakottavien EU- tai kansainvälisten velvoitteiden vastainen esitys.
Aikaisempaa herkempi puuttuminen valmistelun päätteeksi parantanee eduskunnan perustuslakivaliokunnan mahdollisuuksia keskittyä riittävän huolellisesti valmisteltujen hallituksen esitysten perusteella sille perustuslain 74 §:ssä säädettyyn ennakollisen perustuslakikontrollin tehtäväänsä asioissa, jotka perustuslakivaliokunnalle sisältönsä mukaan kuuluvat. Oikeuskansleri tai muukaan perustuslakikontrolli ei korvaa tai paikkaa hyvää lainvalmistelua, joka on valtioneuvoston vastuulla.
Oikeuskansleri on riippumaton laillisuusvalvoja, ei kruununjuristi. Perustuslaissa oikeuskanslerille säädetty tehtävä antaa tasavallan presidentille ja valtioneuvostolle ministeriöineen oikeudellisia tietoja ja lausuntoja on ennakollista laillisuusvalvontaa. Sen menettelyt nykyään ovat määrämuotoiset ja päätyvät dokumentoituihin kannanottoihin julkisissa asiakirjoissa. Menettelyt vastaavat useiden eurooppalaisten oikeusvaltioiden ennakollista valtiosääntövalvontaa tekevien riippumattomien valtioelinten - kuten Ranskan ja Hollannin ylimmän hallintotuomioistuimen Conseil d’État'n ja Hollannin valtioneuvoston sekä Ranskan perustuslakineuvoston ja osin Ruotsin Lagrådetin - menettelyitä.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen käsittelee puheenvuorossaan laillisuusvalvojan ja median rooleja ja suhdetta. Laillisuusvalvonta on julkista toimintaa, ja sillä on monia yhteyksiä mediaan. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonnassa on käytettävä muitakin tietolähteitä kuin kanteluita. Ammattitaitoinen - erityisesti tutkiva - journalismi voi tuoda esiin asioita, jotka saattaisivat jäädä perinteiseltä laillisuusvalvonnalta piiloon. Apulaisoikeuskansleri kirjoittaa ihmiskaupparikosten esitutkinnan viivästyksiä koskevasta omasta aloitteestaan, joka käynnistyi kanteluiden ja laillisuusvalvojan oman tiedonhankinnan mutta myös median tietojen perustella, sekä sen johdosta annetusta huomattavasta ratkaisustaan. Median ja laillisuusvalvojan riippumattomuutensa puitteissa tekemät toimet osaltaan edistivät toisiaan täydentävästi ongelman paljastumista ja ratkaisujen etsimistä. Esille tulleet viivästykset ja puutteet olivat merkittäviä ja useissa tapauksissa lainvastaisia. Apulaisoikeuskanslerin päätöksessä todettiin, ettei poliisi ollut tunnistanut ihmiskaupparikosten ja siihen liittyvien rikosten tunnusmerkistöjä. Viivästymisiin oli ollut muitakin syitä, kuten poliisin vähäiset tutkintaresurssit sekä ongelmat tulkkauksessa ja viranomaisten välisessä yhteistyössä. Jatkotoimet ovat apulaisoikeuskanslerin seurannassa.
Ensiksi koronaepidemia, sitten Afganistanin hallinnon romahdus ja länsimaiden kaoottinen vetäytyminen sekä sitten Euroopan turvallisuustilanteen kiristyminen ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa sivuvaikutuksineen ovat tuoneet esille uudenlaisia oikeudellisia kysymyksiä ja lainsäädännön ja hallinnon kehittämistarpeita hankalassa turvallisuustilanteessa. Poikkeuksellisina aikoina varsinkin tarvitsemme ajantasaista, realistista ja riittävän joustavaa yleislainsäädäntöä sekä sille nojaavaa taitavaa mutta yksityisten oikeudet ja hyvän hallinnon turvaavaa lainsoveltamista maailmassa, jossa on yllättäviä riskejä ja paha monella tapaa läsnä. Valtioneuvosto ja tasavallan presidentti käsittelivät ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta merkittäviä asioita, kuten evakuointioperaation toimeenpano Afganistanissa ja puolustusvoimien hävittäjäjärjestelmien hankinta. Oikeuskansleri valvoi päätöksenteon valmistelussa muun muassa eduskunnan asianmukaisen tiedonsaannin toteutumista ja sitä, että päätökset menivät kansanvaltaisen oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti.
Valtioneuvoston työskentelyä leimasi koko vuoden koronaviruspandemian torjunta. Hallitus antoi eduskunnalle 246 hallituksen esitystä, joista 57 liittyi suoraan koronavirusepidemiaan ja 15 oli tartuntatautilain muutoksia. Epidemiaan liittyvät esitykset olivat poikkeuksetta kiireellisiä. Näihin esityksiin liittyvät oikeudelliset kysymykset olivat paljolti uusia. Aikaisempi lainsäädäntö osoittautui monin tavoin puutteelliseksi. Valtioneuvoston yleisistunnoista vuonna 2021 yli puolet olivat normaalin viikoittaisen istunnon lisäksi järjestettyjä ylimääräisiä istuntoja. Koronapandemian vaikutukset näkyivät samoin hallinnon ja lainkäytön laillisuusvalvonnassa. Ratkaisuista ilmenee, että korona on ollut tai voinut olla osasyynä esimerkiksi asian viipymiseen hallinnossa tai poikkeuksellisissa oloissa syntyneisiin virheisiin. Laillisuusvalvonnassa tämä on ymmärretty, mutta ”koronaväitettä” ei ole sellaisenaan hyväksytty. Huomioita on kiinnitetty viivästyksen koronasta riippumattomiin syihin tai viivästyksen vaikutuksiin kantelijan oikeusturvalle.
Arvoisa puhemies,
laillisuusvalvonnan työmäärä sekä asioiden monimutkaisuus ja vaikeusaste ovat vakiintumassa aikaisempaa korkeammalle tasolle. Vuonna 2021 pääosin jälkikäteisen laillisuusvalvonnan asioita oikeuskanslerinvirastossa ratkaistiin 3417 kappaletta eli satakunta asiaa enemmän kuin niitä tuli vireille. Ruuhkautumista oli. Ruuhkaa puramme.
Laillisuusvalvonnan ja oikeuskanslerinviraston kehittämisessä on varauduttu uuden lain valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävienjaosta (330/2022) toimeenpanoon. Odotettu uudistus toteutuu vihdoin.
Näillä sanoilla luovutan oikeuskanslerin kertomuksen ja sen sisältämät eduskunnan valtiosääntöisen tehtävän kannalta olennaiset havainnot lainsäädännöstä ja lain noudattamisesta eduskunnan käsiteltäväksi.
