Oikeuskansleri korosti hallinnon neuvontavelvollisuutta

Oikeuskansleri saattoi sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön sekä niiden alaisen hallinnon tietoon näkemyksensä hallintolain mukaisesta neuvontavelvollisuudesta ja otti kantaa lainsäädännön muutostarpeeseen.    

Oikeuskansleri oli ottanut omana aloitteena tutkittavaksi tiedotusvälineissä esillä olleen tapauksen, jossa kuntouttavassa työtoiminnassa oleva henkilö oli haastettu käräjäoikeuteen todistajaksi. Henkilö oli poissa kuntouttavasta työtoiminnasta kyseisen päivän, ja hänelle ei maksettu tuolta päivältä työmarkkinatukea työttömyysturvalain 10 luvun 3 §:n säännöksen perusteella.

Oikeuskansleri yhtyi työ- ja elinkeinoministeriön antamassa lausunnossa todettuun yleiseen näkökohtaan siitä, että  lainsäädännön muutosten tulee perustua selkeään yhteiskunnalliseen tarpeeseen eikä yksittäisestä tapauksesta voida tehdä vielä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Oikeuskanslerin mukaan yksittäinen tapaus voi kuitenkin kertoa laissa olevasta puutteesta tai ristiriitaisuudesta, joka voi joko suoraan johtaa oikeudenmenetykseen tai aiheuttaa merkittävän riskin siitä tai johtaa kohtuuttomiin seurauksiin yksilön kannalta. Tässä tapauksessa saatujen selvitysten perusteella voi syntyä tilanne, että ainakin yksilön näkökulmasta näyttäisi olevan laissa asetettujen ja erilaisilla seuraamuksilla tai etuuden menetyksillä tehostettujen velvoitteiden ristiriita.

Oikeuskanslerin päätöksen mukaan varsinkin ristiriitaiselta näyttävien lakisääteisten velvoitteiden tilanteissa neuvonnan merkitys korostuu. Neuvonnan tarvetta on muutenkin tarkasteltava hallinnon asiakkaan ja tämän palvelutarpeiden sekä siten myös tosiasiallisten mahdollisuuksien hoitaa asioitaan näkökulmasta. Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan hallintolain 7 §:n perusteella asiointi hallinnossa olisi pyrittävä järjestämään siten, että hallinnossa asioiva voi helposti muodostaa kokonaiskäsityksen asiansa hoitamiseen tarvittavan palvelun sisällöstä ja siihen liittyvistä toimista. Työnhakijan oikeusturvan kannalta on olennaisen tärkeää se, että hän voi helposti ja viivytyksettä saada oikeansisältöistä neuvontaa asiassa. Työttömyysetuuden maksajien eli Kansaneläkelaitoksen ja työttömyyskassojen sekä myös kunnan kuntouttavan työtoiminnan järjestäjänä tulee varmistaa, että esimerkiksi internetsivuilla ja muutoin asiakaspalvelussa työnhakijalle annetaan selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla neuvontaa poissaoloa koskevassa asiassa. Mikäli poissaolo johtuu oikeudessa todistajana toimimisesta, on asianmukaista ohjata työnhakija oikeuslaitoksen puoleen neuvontaa saadakseen.  

Oikeuskanslerin käsityksen mukaan on vielä tarvetta varmistaa kunkin viranomaisen neuvonnan ohella se, että työttömyysturvalain säännösten soveltaminen ja asiointia niissä koskeva neuvonta ja toisaalta todistajan velvollisuudet ja todistelukustannusten korvaamisen menettelyitä koskeva neuvonta voivat yhdessä antaa kokonaiskäsityksen asian hoitamiseen liittyvistä toimista tilanteessa, jossa kuntouttavassa työtoiminnassa oleva tai muuten työllistymistä edistävään palveluun osallistuva henkilö nimetään todistajaksi oikeudenkäynnissä. KEHA-keskus on selvityksessään tuonut esille myös mahdollisia lainsäädännön selkeyttämisen tarpeita. Näitä on oikeuskanslerin käsityksen mukaan mahdollista arvioida työttömyysturvaan muutenkin kohdistuvien lainsäädäntöuudistusten yhteydessä samalla kun on selvitetty neuvonnan järjestyminen kokonaisuutena. Sosiaali- ja terveysministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön olisi perusteltua myös yhdessä oikeusministeriön ja oikeuslaitoksen edustajien kanssa arvioida, onko neuvonta riittävän selkeää myös kokonaisuutena, koska asiassa asiakas joutuu asioimaan ja saamaan tietoa usean eri viranomaisen kanssa. Tämän tarkastelun jälkeen voidaan arvioida, onko työttömyysturvalakia myös tarpeen muuttaa, jotta oikeudenmukainen kohtelu ja kohtuus voidaan toteuttaa myös harvinaisemmissa yksittäistapauksissa.