Ohjauksen antaminen

Kantelija arvosteli sitä, ettei häntä ollut työ- ja elinkeinotoimistossa (TE-toimisto) ohjattu hakemaan työttömyysetuutta Kansaneläkelaitokselta (Kela).

TE-toimisto oli noin vuoden aikana antanut neljä kielteistä työvoimapoliittista lausuntoa kantelijan asiassa ilman, että kantelija oli hakenut etuutta Kelalta ja saanut asiassaan valituskelpoista päätöstä. Saadun selvityksen perusteella vaikutti siltä, että kantelija oli erehtynyt luulemaan TE-toimiston antamia työvoimapoliittisia lausuntoja ratkaisuiksi hänen työttömyysetuusasiassaan. Apulaisoikeuskansleri totesi, että TE-toimiston ja Kelan menettely työttömyysetuuden hakemisessa ja käsittelemisessä olivat kiinteästi sidoksissa toisiinsa. Sen vuoksi hän katsoi, että TE-toimistolla oli ilmi käyneessä tilanteessa, jossa työttömyysetuusasian käsittely oli pysähtynyt toistuvien työvoimapoliittisten lausuntojen antamiseen, ollut velvollisuus pyrkiä huolehtimaan siitä, että kantelijalla oli tieto siitä, että työttömyysetuutta tuli hakea Kelalta. Asiassa oli kuitenkin mahdotonta jälkikäteen varmasti selvittää, minkälaista ohjausta kantelija oli TE-toimistosta saanut. Apulaisoikeuskansleri kiinnitti yleisesti TE-toimiston huomiota hallintolain 7 ja 8 §:n soveltamiseen työttömyysetuuden hakijoiden ohjauksessa.