Naton kanssa isäntämaatuesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan käsittely

Oikeuskanslerille saapui useita kanteluita, joissa muun ohella epäiltiin, ettei Suomen ja Naton välillä tehdyn ns. isäntämaasopimuksen eli isäntämaatuesta tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelussa ollut noudatettu oikeaa menettelyä erityisesti sen vuoksi, että pöytäkirjaa ei ollut saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti. Osassa kanteluita epäiltiin myös, että sopimuksesta päättäneet tahot ja sen allekirjoittajiksi aikoneet olisivat syyllistyneet rikoslain 12 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamiseen tai rikoslain 12 luvun 10 §:ssä tarkoitettuun Suomen puolueettomuutta koskevien määräysten rikkomiseen. Näissä kanteluissa viitattiin erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan jäseniin.

Asiassa oli ensisijaisesti arvioitava, onko kanteluissa tarkoitetun yhteisymmärryspöytäkirjan kansallinen käsittely tapahtunut asianmukaisesti. Mikäli näin ei ole, tulee arvioitavaksi oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvien, mukaan lukien valtioneuvoston jäsenet, oikeudellisen vastuun luonne.

Puolustusministeriöstä hankittujen tietojen ja saadun asiakirjaselvityksen perusteella yhteisymmärryspöytäkirjan valmistelusta oli informoitu eduskuntaa ensimmäisen kerran vuonna 2010 sekä keväällä ja kesällä 2014 ratkaisusta tarkemmin ilmenevin tavoin. Tasavallan presidentin ja ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokous oli 22.8.2014 linjannut, että yhteisymmärryspöytäkirja allekirjoitetaan. Puolustusministeri oli 26.8.2014 tehnyt allekirjoittamista koskevan päätöksen. Pöytäkirja allekirjoitettiin 4.9.2014. Eduskunnalle toimitetun, ratkaisussa tarkemmin yksilöidyn aineiston mukaan yhteisymmärryspöytäkirja ei ole valtiosopimus, eikä se sisällä Suomelle uusia velvoitteita suhteessa Suomen jo aiemmin Naton kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyviin valtiosopimuksiin. Oikeuskanslerilla ei käytettävissä olevan aineiston perusteella ollut aihetta arvioida asiaa toisin, eikä näin ollen aihetta epäillä kenenkään oikeuskanslerin valvontavaltaan kuuluvan menetelleen lain tai virkavelvollisuuksiensa vastaisesti, kun yhteisymmärryspöytäkirjaa ei ollut saatettu eduskunnan hyväksyttäväksi perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaisesti. Käytettävissä olevan aineiston perusteella yhteisymmärryspöytäkirjan kansallisessa käsittelyssä ei näy poiketun niistä ratkaisussa tarkemmin kuvatuista menettelyistä, joita yhteisymmärryspöytäkirjojen kansallisessa käsittelyssä muutoinkin noudatetaan. Kantelut eivät antaneet aihetta oikeuskanslerin toimenpiteisiin.